torstai 29. joulukuuta 2011

2012 sporttipyörät numeroina

Ohessa koottuna vuonna 2012 Suomessa myytävät sporttipyörät luokittain. Taulukoihin on kerätty pyörien tehot, painot ja hinnat sekä listattu elektroniikkavarusteet, eli niitä verrattavia speksejä, joilla pyöriä nykyään markkinoidaan ja myydään. Taulukot aukeavat isommaksi niitä klikkaamalla.

Teholukema on valmistajan ilmoittama teho moottorista (ei takapyörältä).

Painoista on käytetty sekä kuiva- että märkäpainoja, koska kaikki tehtaat eivät ilmoita molempia. Lisäksi on syytä huomata, että märkäpainojen ilmoituksissa on eroa sen suhteen mitä siihen sisältyy. Tiedot ovat tehtaiden sivuilta ja/tai Suomen maahantuojan sivuilta.

Hinnat on ilmoitettu veroineen, ellei toisin mainita. Osa hintatiedoista on jälleenmyyjien sivuilta, mikäli maahantuoja ei sitä ilmoita.

Elektroniikan osalta olen kerännyt merkittävimmät varusteet.
- TC = traction control
- QS = quick shifter
- WC = wheelie control
- ABS = ABS-jarrut
- LC = launch control
- PM = power modes

Superbike-luokassa (1000cc 4-syl. ja 1200cc 2-syl.) silmiin pistää lähinnä melko suuret hintaerot. Fireblade ns. bargain-osastoa. Jopa halvempi kuin pari pienempää mallia.




Ns. väliinputoaja-luokassa on vain pari pyörää:



Supersporteissa (600cc 4-syl ja 675cc 3-syl.) uusi MV Agusta F3 tulee ryminällä haastamaan muut. Luokansa kovin elektroniikkapaketti ja vieläpä kilpailukykyiseen hintaan.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Loma Italiassa

Julkaisen talven pimeyden keskelle vanhoja juttujani mp-reissuista Keski-Euroopassa. Mutkatiet, maisemat ja hyvä ruoka tarjosivat loistavia irtiottoja arjesta.

Juhannuksena alkoi parin viikon loma. Lomasuunnitelmat oli jo mietitty päällisin puolin valmiiksi. Jo talvella tuli pohdittua mahdollista ajoreittiä Italiaan. Viime hetkillä tuli kuitenkin muutoksia ja päätinkin ajella ensimmäisen viikonlopun Dolomiiteilla. Siitä sitten Veronan eteläpuolelle n. 10 päiväksi, jossa odotti vuokrattu talo ja lopuksi vielä Como-järvellä muutama päivä.

Reissu alkoi taas tutusti siirtymällä Itävaltaan. Reissun ainoat sateet olivat Etelä-Saksassa, helteinen sää kuitenkin kuivatti nopeasti. Itävallan rajalla ruokailun mittainen tauko, vigneten sekä ADAC:n Pohjois-Italian kartan osto, joka kattaa myös Alpit. Taukoa piristämään saapui äänekäs 599:



Tästä perjantai-illan ratoksi tylsä motarisiirtymä Innsbruckin ja Brennerin solan kautta Vipitenon kylään Hotelli Brenneriin. Täällä pe-la ja la-su yöt. Siisti ja halpa hotelli hyvien kulkuyhteyksien varrella. Veloittivat 44€ yöltä. Perjantain kilsat 460.

Lauantaiaamuna kamat jäi hotelliin, joten ajamisesta pääsi nauttimaan paremmin ilman turhia roinia mukana. Aamu valkeni mukavassa ajosäässä:



Hotellin takapihalta lähtee Passo Pennes, joka nautittiin heti aamupalan jälkeen. Mukava passo, joka kannattaa ajaa pohjoisesta etelään. Eteläpuoli on melko tylsä, tie laskettelee suoraan alamäkeen pitkiä matkoja kerrallaan. Tästä kruisailtiin muutaman mutkan kautta tauolle Bolzanon tuntumaan:



Nestettä naamariin ja suunta kohti itää ja Dolomiitteja. Val Gardenan kautta kohti tunnetuimpia Passoja. Ohjelmassa mm. Pordoi ja Giau. Alueella oli menossa joku pyöräilykisa, joka katkoi tiet silloin tällöin hetkellisesti. Ei kuitenkaan mitään käytännön haittaa. Tiet oli ihan hyvässä kunnossa ja mukavia ajaa. Maisemat ovat hienot ja itse tykkään jylhistä Dolomiiteista. Bongaan kaksi SP1:stä sekä kaksi kaatoa, molemmat Ducateja. Se siitä kotikenttäedusta.

Passo Pordoilta:







Lounaalle pysähdyttiin Arabban lähistöllä olevaan pieneen linnaan kyhättyyn hotelliin. Perushyvää pastaa. Maisema terassilta:



Pari muuta maisemakuvaa, mutta en enää muista mistä nämä oli napattu. Pitänee tehdä paremmat muistiinpanot ensi kerralla.





Matka jatkui Passo Giaulle. Todella hyvää tietä ja varsinkin nousun loppu oli hienoa, ajettavaa latua, joskin melko tiukkaa. Maisematkin vielä hienot. Huipulla oli mukavan viileä, joten sai mopo ja kuski vähän huilata. Toinen D-kaadoista taisi olla tällä pätkällä. Huipulla oli tungosta:









Laakson pohjalla Cortina d'Ampezzo:



Matka jatkui vielä kohti Corvaraa, jossa pieni tauko. Taidettiin ajaa vielä Passo Pordoi toisesta suunnasta alkuillan iloksi. Kaikenkaikkiaan hieno ajopäivä upeissa maisemissa. Sää oli sopiva, kevyt pilvisyys piti lämmön kurissa. Illaksi ajeltiin takaisin hotellille, loppumatka autostradaa pitkin. Ajelin pari passoa "ronskimmin" ja kovilla kierroksilla, kulutus oli heti melko kova. Tankkasin 14 litraa kun samaa reittiä ajanut Fireblade oli kuluttanut vain 9 litraa. Kilometrejä tuli lauantaille kaikkiaan 350, varsin sopiva määrä näillä teillä yhdelle päivälle. Randomkuva lopuksi, kun en taaskaan muista mistä se on otettu:




Sunnuntaina jatkoin matkaa kohti etelää. Ajoin uudestaan Passo Pennesin ja Bolzanoon. Bolzanosta matka jatkui Trenton kautta viinitarhojen keskellä kulkevaa weinstrassea kohti Garda-järveä. Tie oli hyväkuntoinen ja todella mukava ajaa. Tie kulkee laakson pohjalla, joten korkeuseroja ei ole ja lämmintä riittää. Silti sai työnnellä clipareita oikein kunnolla. Keli aurinkoinen ja lämpöä yli 30 astetta ennen puoltapäivää. Trentosta lounaaseen ja Garda-järvelle:



Ajoin järven läntistä reunaa tietä, jolla on kuvattu ilmeisesti Quantum of Solacen alkukohtaus. Mukava tie hienoissa maisemissa, ainoastaan lämpöä ja liikennettä on liikaa:



Limonen kylän eteläpuolella on pieni Tremosine. Tunnelin jälkeen lähtevä tie on kapea ja tekee mm. yhden 360 asteen spiraalin. Ei mikään vetomiestie vaan melko uniikki kanjonin läpi menevä reitti. Välipalaksi panini ja jäätelöä:





Alaspäin tullessa vielä kuva ko. tiestä ja maisemasta Gardalle:





Ajelin lopulta järven eteläkärjen kautta kohti Veronaa ja Villa Bartolomeata, jossa talo ja uima-allas odottaa. Tylsähköä ja erittäin ruuhkaista. Lisäksi lämpöä aivan liikaa valkoihoiselle. Kilometrejä kertyi reilut 350 ja varsinkin osuus Tremosinen jälkeen oli puuduttava.

Perillä alkuillasta ja suihkun kautta altaaseen jäähylle. Seuraavat päivät meni lähinnä rusketushommiin, uimiseen ja syömiseen. Peruslomailua siis.

Teimme yhden päivämatkan autolla Vicenzaan Dainesen tehtaan outlet-myymälään. Suosittelen kyseistä puljua lämpimästi. Vicenza on esim. lyhyen matkan päästä Venetsiasta, joten tuolla käy vaikka shoppailemassa päiväseltään.

Outlet Dainese Top Ten Indirizzo
via Dell'Economia 64
Vicenza 36100

Myyvät siis Dainesen ja AGV:n tuotteita. Esillä on uusinta mallistoa sekä ns. kakkosluokan tuotteita (messudemoja, laaduntarkkailua läpäisemättömiä yksilöitä jne.). Ostimme uuden AGV:n GP Tech kypärän Tavulian pojan väreillä kolmeen sataan sekä Dainesen takin kahteen sataan. Palvelukin pelasi kun kypärää ei ollut oikeaa kokoa oikeaan väriin. Onneksi kuorikoko on kuitenkin sama S ja XS koossa ja vaihtoivat sisäosat toisesta GP Techistä, jotta saimme S-kokoisen kypärän haluttuun väriin. Kyseinen kypärä oli laitettu b-laaduksi lakkavirheen takia, mutta kyseistä kosmeettistä vikaa emme ole vielä huomanneet. Takissa oli olkapäässä nahassa äärettömän pieni roso ja täten quality control oli sen poistanut normaalien seasta.

Lisäksi sain koodin arvontaan, josta voi voittaa matkan syyskuussa Toscanaan ajelemaan Rossin, Agostinin ja Schwantzin kanssa. Eipä meikäläisen tuurilla arpa osu mutta onpahan kuitenkin jotain mitä jännittää.

Alennukset oli aika kovia ja mm. Rossin replica nahkaa olisi lähtenyt hintaan 550€. Wave-selkäsuojaa 60€:lla, AGV:n peruspottia satasella...

Uimassakin piti käydä Adrianmerellä Giocchiassa. Olipa yllättävän lämmintä vettä.

Veronassa käytiin shoppailemassa ja muutenkin katselemassa paikkoja. Ei näkynyt Romeota:





Tehtiin myös yksi päiväreissu Bolognaan. Tavoite oli käydä Ducatin tehtaalla ja museossa mutta reisille meni. Tehdas- ja museokierros pitää varata etukäteen, mitä emme tehneet eikä aikoja enää ko. päivälle saanut kovasta yrityksestä huolimatta. Edes asian esittäminen italiaksi ei auttanut. Käytiin sitten vaan Ducatin myymälässä katselemassa mopoja ja kamoja. Lisäksi päivä meni muutenkin pilalle pienen onnettomuuden takia, joten tuskin olisimme kierrokselle päässeet vaikka varaus olisikin ollut tehtynä.





Pyörän takarengas alkoi olemaan finaalissa ja aloin miettimään renkaiden vaihtoa kun aikaakin on. Googlettelin lähimpiä rengasliikkeitä ja löysinkin läheltä Masiero Gomme -nimisen rengasliikkeen. Hyllyssä oli Pirelliä ja Metzleriä ja otin uudet Diablo Rosso Corsat hintaan 300€ asennuksineen. Massimo teki hienoa työtä ja muutenkin jäi todella hyvä kuva ko. pajasta. Siistit tilat ja henkilökunta osasi hommansa. SP2 pääsi lähes suoraan työn alle (Massimolla oli Buellin takanen vielä vaihtamatta) ja koko reissuun kului kaikkiaan n. tunti. Takarenkaan rattaan puoleinen laakeri piti pientä ääntä, mutta kuulemma kestää hyvin vielä "duemila chilometri". Mopon mittarissa 15100km tuolloin. Luulin, että ainoastaan Bemari kärsii laakeriongelmista, hehe. Uudet renkaat huomasi heti ensimetreillä, kääntyypäs se nyt hyvin.

SP2 pukeilla:



Rengastarroista tehty pallo:



Puolitoista viikkoa talo Italiassa-elämää takana ja aika lähteä kohti Como-järveä loman lopuksi. Uusilla renkailla ajaminen oli hienoa, mutta laakerin kuluminen painoi takaraivossa, tuli jatkuvasti tarkkailtua sitä. Ajattelin huoltaa sen vasta Saksassa. Repun sain muitten matkaan vuokra-autoon, joten pääsi taas tulittamaan ilman turhaa painolastia.

Villa Bartolomeasta otin suunnan pohjoiseen kohti lähimpiä vuoristoteitä ja aava Pohjois-Italian tasanko jäi taakse, kuva Boscan kylästä:



Heti kuvan jälkeen tein suunistusvirheen ja hukkasin n. puoli tuntia. Eipä siinä, pikkutie oli hieno ja mukavaa mutkaa riitti. Lopulta umpikujan merkki oli italotyyliin 20 metriä ennen tien loppumista. Olisin mielelläni halunnut tuon infon 20 kilometriä aiemmin.

Ajelin Valdagnon kautta Roveretoon, Gardan itäpuolelle. Tämä pätkä (tie SP 246) oli hieno ja mutkaa riitti. Roveretossa pizzaa lounaaksi. Takaisin tuttuihin Pohjois-Gardan maisemiin ja suunta länteen Storon kylää kohti. Hyvä tie mutta ruuhkainen, kuten varmaan aina lomasesongin aikaan Gardan nurkilla. Matka jatkui Lago d'Idron kautta Val Trompiaan. Tämä pätkä oli loistava. Varsinkin Idro-järvelle vievä solatie oli vauhdikasta mutkapätkää ilman muuta liikennettä, Pirellit pitivät kuin tauti ja taisin innostua liikaa kun pari kertaa tuli pientä happipaikkaa. Yhden kerran pimeä mutka yllättää täysin ja s-mutkan keskellä vaihteen pudottaminen pienemmälle ilman kunnollista välikaasua aiheuttaa pientä hallitsematonta sladia. Tauko tai 'lanssilla kotiin. Valitsin tauon.

Lago d'Idro:



Val Trompiaan vievä tie oli ihan jees. Mukavaa passoa ja jouhevaa serpentiiniä. Arkipäivä kun oli niin liikennekin oli olematonta. Sai naatiskella ihan rauhassa.

Kello oli jo pitkällä iltapäivässä ja olin about Brescian seutuvilla. Aloin miettimään reittiä ja halusin kuitenkin olla vielä samana iltana perillä Como-järvellä, joten täräytin suoraan Brescian kautta autostradalle aikaa säästääkseni. Noh, se oli ehkä osittain virhe. Tie Bresciaan oli aivan tukossa, jatkuvaa taajamaa ja kuuma. Hapotti. Lopulta maksulliselle motarilla iltapäiväruuhkaan. Hapotti. Bergamossa näkyy ensimmäiset Como-kyltit ja ajan tietullin kautta pois motarilta ja 2,60€ menee mihin lie mafian kassaan.

Loppumatka meneekin sitten maantietä, joka on aivan tukossa, jatkuvasti taajamia ja tolkuttoman kuuma. Alkaa hapottamaan oikein huolella. Joka valoissa splittaan keulille, ohittelen aina kun on tilaisuus jne. Kai sillä jonkin minuutin säästää. Kello on varmaan yli 6 illalla ja pitkä päivä painaa kehossa. Mainitsinko, että on ihan helvetin kuuma ja SP2 lämmittää kuin kamina jalkojen välissä. Jokaisissa liikennevaloissa flektit puhaltaa kuumuuden uskollisesti jalkoihin. Laskin juoneeni nestettä yli 5 litraa lounaan jälkeen eikä tarvinnut käydä kusella kertaakaan koko päivänä lounasstopin jälkeen. Loppumatka onkin sitten taistelua ja lopulta saavun Como-järven eteläosiin:





Hotelli on järven pohjoispuolella, joten vielä saan körötellä rantatietä muutaman tovin. Järven tuuli vilvoittaa ja liikenne hiljenee. Lopulta olen perillä tasan klo 20. Aamulla lähdin klo 10 ajamaan ja kilsoja tuli 600. Jälkikäteen fiksuna voi todeta, että liikaa tuli ajettua ja osittain ajon aikana suunniteltu reitti oli liian pitkä tälle päivälle näihin helteisiin.

Illalla tankkausta ja kunnon yöunet. Aamulla heti uusien reittien kimppuun. Teen pienen piston Luganoon. Matkaa on n. 45km suuntaansa joten ei paha. Bensakin on halvempaa Sveitsissä (1,20€/l) kuin Italiassa (1,40€/l). Eipä tuossa säästöä tule mutta silti.

Maisemia ihailemassa Lago di Luganon rannalla Italian puolella:





Lopulta Luganossa. Upea paikka, olisipa hieno kaupunki asua ja rannalla on mukava nauttia virvoketta:





Takaisin Comolle ja uimaan järveen. Lisäksi järveen laskevassa joessa on mukava rentoutua. Pieni vesiputous hieroo hartioita mukavasti ja vesi on kristallin kirkasta sekä yllättävän lämmintä.

Reissun viimeinen päivä koittaa ja kotiin lähtö. Comolta suoraan pohjoiseen Splügenpassin kautta Sveitsin puolelle:







Huipulla on myös ihan kaunis tekojärvi ja edellisten kuvien jälkeen alempana olisi saanut vielä hienomman kuvan tien syheröistä mutta en jaksa enää pysähtyä. Loppumatkan ajelen melko tylsästi solateita Churiin ja sieltä Vaduzin kautta nappaan Liechtensteinin vielä käytyjen paikkojen listalle. Itävallan puolella halvat bensat tankkiin (1,19€/l) ennen Saksaa. Lämmintä on taas 35 astetta ja köröttelen hissukseen bahnoja pitkin kotia miettien takalaakeria tasaisin väliajoin.


Hieno reissu takana. Maisemat ovat hienot pitkin Pohjois-Italiaa. Lämmintä oli koko ajan 30-35 astetta. Eli liikaa ajella nahkapuku päällä, mutta mukava olla muuten lomalla. Sadetta tuli ainoastaan ensimmäisenä ajopäivänä Saksassa. Kokonaiskilsat n. 2400 kahteen viikkoon, tosin ajamattomia päiviä oli paljon. Italiassa on muuten mukavaa mutta liikenne hanurista. Ruuhkaista ja tiet huonossa kunnossa. Välimatkat taittuvat hitaasti ja tieviitat italialaiseen tyyliin erittäin tulkinnanvaraisia. Jos savolaisen puhuessa vastuu on kuulijalla niin Italiassa vastuu on viittojen mukaan suunnistajalla. Nuolia ja ympyrää kiertää joka suuntaan, merkkejä on monta päällekkäin jne. Yritä siinä sitten ajon aikana niitä tulkita kun pitäisi varoa vielä sitä hullua Fiat-mummoa ja tappiinsa viritettyä 2t-mopoa, jonka liikkeitä ei voi ennakoida. Liikenteessä on kuitenkin pyörällä helppo mennä kun autot antavat tilaa hyvin ja näyttävät vielä käsimerkein notta anna palaa fränk ja täten ohitukset sujuvat kätevästi.

Ducatin tehdascase harmittaa ja muutenkin olisi ollut mukava käydä esim. Imolassa tai Maranellossa. Lisäksi Bolognan korkeudella alkavat kukkulat ja lopulta Apenniiinit tarjoavat hyviä mutkapätkiä. Myös Misanon WSB-viikonloppu jäi näkemättä Dolomiittikierroksen takia. Noh, kaikkea ei voi saada kerralla. Keväällä tai syksyllä olisi hienoa käydä uudestaan kun on viileämpää ajella. Tiedä vaikka arpaonni suosii...

maanantai 19. joulukuuta 2011

Viikonloppu Alpeilla

Julkaisen talven pimeyden keskelle vanhoja juttujani mp-reissuista Keski-Euroopassa. Mutkatiet, maisemat ja hyvä ruoka tarjosivat loistavia irtiottoja arjesta.


Perjantaina 4. kesäkuuta hikoilin toimistossa ja odottelin päivän kulumista ajokamat työpaikan nurkassa ja mopo työpaikan parkkiksella. Varustuksena Sweepin 1-osainen nahkapuku, Alpinestars GP Pro-hanskat, TCX:n monot ja HJC:n potta. Matkakamat pakattu Kriegan R35 -reppuun. Kello seitsemäntoista reikäleipä SP2 tulille ja ram air-kanava kohti Müncheniä.

Pikkustoppi ennen Münchenin kehäteitä ja tankki täyteen. Rakko jäi tyhjentämättä koska en hoksannut käyttää wc-kuittia muihin ostoksiin, jotka onnistuin tekemään hetkeä aiemmin. Onneksi kohta oli kuitenkin tauko joten no problem. Veturin kulutus n. 180-190kmh vauhdeilla perjantai-illan yllättävänkin tyhjällä bahnalla oli 5,7 litraa sataselle. Yllätyin positiivisesti.





Münchenistä ajoseuraa mukaan ja Garmischin baanalle. Tällä tiellä oli reissun ensimmäinen hieno fiilis. Alpit lähestyvät horisontissa ja matka taittuu joutuisaan. Illaksi kurvailimme Itävallan puolelle Ehrwaldiin, Zugspitzen juurelle. Hotellina Zum Grünen Baum, jossa yö ilta- ja aamupalalla 65€ yhden hengen huoneessa.

Lauantaiaamu valkeni hienona ja lämpimänä:



Pyörät olivat yötä hotellin autotallissa:



Aamupalat naamariin ja kamat kasaan. Pyörät tulille ja menoksi. Tässä vaiheessa iski kuitenkin ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) vika. SP2 tärähti käyntiin kuten aina. Kone lämpimäksi samalla ajohanskoja pukien. Tallista ajamalla ulos ja 2 metrin päästä kone sammuu. Tappokatkaisija ja seisontatuki tsekattu mutta ei lähde käyntiin. Starttaa ja tekee alkutarkastukset normaalisti eikä mikään vikavalo tms. pala. Kokeilen mäkistarttia mutta ei auta, takanen tulee vaan lukossa. Sitten starttia ja kaasu melkein pohjaan kunnes jyrähtää käyntiin yhtäkkiä. Kaikki pelaa normaalisti joten tien päälle.

Aamuksi alkulämmittelynä ensimmäinen pikkupasso, Fernpass. Hollantilaiset karvanaamarit ovat tukkineet tien, joten suurempia elämyksiä ei pääse syntymään, muuten aika ruuhkainen aamu.

Itävallan pikkukylien kautta ajamme Lago di Resian rannalle Italiaan. Kaikki on tämän nähnyt ennenkin, mutta laitan sen silti:



Kuvanmittainen tauko, nestettä kitusiin ja ajamaan. Matka jatkuu kohti Stelvion kylää. Keli alkaa olemaan jo aika lämmin ennen puoltapäivää, hikeä puskee vaikka nahkapuvun alla on pelkkä t-paita ja alushousut. Passo dello Stelviolle matkalla ja mielessä alkaa jo pyörimään legendaariset kuvat serpentiinimutkista.

Ensimmäinen takaisku löytyykin sitten tieviitasta. Passo on suljettu. Ajamme silti eteenpäin ja vastaan tulee tasaisen tappavasti geeässää ja muita motoristeja. Lopulta tie on blokattu puolittain barrikadilla. Jatkamme silti matkaa ja ensimmäiset mutkat alkavat olemaan käsillä. Aika tiukalta tuntuu ja tie alkaa nousemaan yhä enemmän. Toinen sulku, mutta jatkamme matkaa. Nyt aletaan olemaan jo pelipaikoilla ja serpentiini tihenee. Tie on kuitenkin pölyinen ja SP2:sen aavikkovälit alkaa inhottamaan. Kun vauhti on hidasta niin alkaa mennä vähän makukin, pyörä ei ole elementissään ja kuskikin alkaa varomaan hiekkaista tietä liikaa. Lisäksi moottori alkaa olemaan lämpimänä ja flektit laulaa kuumaa ilmaa syyläreistä. Lopulta matkanteko tyssää Berghotel Franzenshöhelle, jossa puskutraktori on laitettu tien tukoksi.

Pidämme pienen tauon ja napsimme kuvia:



Tämän edemmäksi emme päässeet. Muutama freeride-hemmo kasailee suksiaan autoon ja näyttää olevan vielä mukavan lumiset olosuhteet jäädytellä kuskia ja pyörää.

Noh, leukaa rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Liruttelemme passoa alas ja pysähdymme syömään passon juurelle Gomagoin kylään. Italotyyliin pastaa naamariin, nam. Viereiseen pöytään tulee tanskalaisia. Pyörissä kuitenkin Saksan kilvet. Liekö vuokrakamaa. Mietimme myös reittiä uusiksi suljetun Stelvion takia.

Matka jatkuu kohti Davosia. Ajamme muistaakseni Ofenpassin kautta Flüelapassille. Reitti tänne tuntui ihan mukavalta ja kaarteet olivat enemmän ajettavia ja nopeampia. Maisemat oli jees ja lämpöä riittää. Tankkasimme Zernezin kylässä. Bensaa meni 12,3 litraa hintaan 21,77 CHF. Kätevää kun saksalaispankin EC-kortti käy täällä.

Flüelapassin huipulla pieni tauko, samalla katselen kun paikallinen hinauspalvelu yrittää saada Paul Smart Ducatia käyntiin. Lopulta kauempana jyrähtää L-twinin soundi.



Davosista ajeltiin Julierpassin kautta St. Moritziin. Ihan mesta paikka ja jetset-fiilis tuntuu olevan läsnä. Stoppaamme pitäjän purjehdusklubille virvoittelemaan. Jäätelö maistuu ja maisemat ovat ihan hyvät. Järveltä puhaltaa vilvoittava tuuli. Pientä reittisuunnittelua ja allekirjoittaneen toiveesta päätämme ajaa melkein suht suorinta reittiä Italian Livignoon, jossa hotelli odottaa.

Jahtikerholta:



Matkalla kohti Livignoa kuitenkin tauko Ospizio Berninan kohdalla.





Tästä laskeuduttiin Livignoon. Kyseinen kylä on tax free-aluetta ja bensaa sai hintaan 0,95€/litra. Tankki täyteen ja maksu mittariin viereen tulleelle Agip-haalareihin sonnustauteneelle luigille. Ei ihan vaihtokolikoita löytynyt, joten summa pyöristettiin ja reilu käteiskauppa. Iliman kuittia.

Livigno oli varsin mukavan oloinen kylä. Talvella hiihtoa ja kesällä mopoilua. Sitä se Alpit on. Jännä miten tämä on niin erilainen kuin Sveitsi. Italian puolella heti pulisongit pitenee, aurinkolasit ovat muodikkaampia ja muutenkin tunnelma on rennon italialainen. Mopot hotellin talliin muutaman matka-Bemarin viereen. Laitoin Hondan ensin parkkiin ikkunan alla kukkalaatikon eteen. Hotellin emäntä oli kuitenkin juuri tulossa kastelemaan kukkia ja pienen kommunikointiongelman jälkeen mopot saatiin talliin ja kukille vettä.

Erittäin hyvältä tuntunut suihku ja sitten pienen kyläkierroksen jälkeen syömään. Ruoka maistuu ja pätkivän Rai Unon lähetyksestä erotan, että Rossi kaatuu pahannäköisesti Mugellossa.

Unta ei tarvitse kauaa houkutella.


Sunnuntaiaamuna tankkaan melko tukevasti loistavaa aamupalaa. Italialaiset leikkeleet saavat suun napsamaan. Perinteinen kamat kasaan ja check outin kautta pyörille. Hotellin nimeä en nyt muista, hinta oli 55-60€.

Ohjelmassa alkuun Stelvio revisited. Livignosta lähtevällä tiellä saan heti jounenpäästä kiinni ja ajo tuntuu luontevalta. Vauhtikin on sopiva ja maisemat hienot. Valdidentron kautta Bormioon ja passon juurelle. Mietin Bormion kieppeillä kuinka hurjalta ylempänä oleva syöksyrinne tuntuisi laskea, suksilla siis, ei mopolla. Ainakin telkussa näyttää aina yhtä rajulta.

Tällä kertaa tullaan siis passon toiselta puolelta, josko sieltä pääsisi. Ja pääseehän sieltä. Mutkia toisen perään, välillä ihan mukavaa pätkää ja sitten tiukkaa serpentiiniä. Muistelen mchuurteen takajarruvinkkiä ja kyllähän se kääntyilee sen avulla paremmin, vaikkei ajaisikaan ylikovaa. Lunta alkaa olemaan ja ilma viilenee. Lumiraja taisi olla n. 2100-2200 metrissä. Lopulta huipulla:





Syy suljetulle tiellekin löytyy kun tie on vielä metrisen lumihangen alla. Laskeudumme alas kapeaa Passo dell'Umbrailia, joka on välillä hiekkatietä, Val Müstairiin ja siitä lähdemme jatkamaan kohti pohjoista ja Lago di Resiaa, jossa pidämme lounastauon. Schitzeliä napaan jotta jaksaa. Maisemakin on hyvä ravintolan terassilta:



Tästä jatkamme jo tuttuja, eilen ajettuja teitä pitkin kohti pohjoista. Kyseinen viikonloppu oli mallia pitkä pyhäpäivän takia  ja paluuliikennettä riittää. Jatkuva autojen ohittelu vie hieman ajofiilistä kun saa olla tarkkana, eikä pääse niinkään nauttimaan ja katselemaan maisemia. Toisaalta moottoripyörä pääsee oikeuksiinsa ja ohittelu on vaivatonta. Siirrymme melko pienille teille ja vältämme pahimmat ruuhkat. Matkalla kohti Seefeldiä nappaan kuvan Kaunerbergin seutuvilla:



Viikonlopun ajorasitus alkaa jo painamaan, onhan kyseessä kauden ensimmäin pidempi reissu ja reilusti tuplaan kauden ajetut kilsat parissa päivässä. Lisäksi 30-asteen helle ei anna armoa laaksoissa. Veturikin kun lämmittää jalkojen välissä niin alkaa tarkenemaan. Iltapäivästä saavumme lopulta Saksan puolelle  Walchenseen rannalle. Jäähdyttelen kirkkaalla järvivedellä ja tilataan limpparit. Saksalaisia on paljon viikonlopun vietossa.

Ajamme alamäkeen hienon mutkapätkän, Kesselbergin. Ylämäkeen olisi parempi mutta on viikonloppuisin suljettu moottoripyöriltä. Tästä Garmischin motarille ja Müncheniin. Reissu alkaa olemaan finaalissa.

Muutamia huomioita:
- Kriegan reppu. Loistava. Koko ajan selässä, ei painanut hartioita, meni hitaissa mutkissa "lähes" huomaamatta eikä kovempikaan baanavauhti tuntunut pahalta. Viikonlopun kamat menee helposti ja rintaan tuleviin taskuihin saa rahat tankkausta tai esim. tietullia varten. Yksi parhaita varusteostoja ikinä.
- SP2:n välitykset. Motarisiirtymillä loistava kun pääsee kovaa pienellä kulutuksella ilman koneen huudattamista. Serpentiineissä ihan paska. Joutuu kytkimellä avittamaan jatkuvasti.
- SP2 touringissa. Yllätyin, ei persaus puutunut ja muutenkin tasapainoinen ajoasento. Kilsoja tuli kuitenkin toista tuhatta. Takakonttiin saa juomapulloja (jotka tosin lämpenee) eikä tarvitse painoa lastata reppuun. Kulutus pyöri Alpeilla n. 6,5l/100km seutuvilla. 2010 mallin Blade vei n. litran vähemmän koko ajan.
- Yli 25 asteen lämpötila vie pois mukavuusalueelta vaikka on perforoitu nahkapuku. Hikeä puskee.
- Vastaantuleva liikenne varoittaa hyvin tutkista ja kameratolpat on merkitty etukäteen.
- Muutamia "huikeita" ajosuorituksia näkee, varsinkin kun on ruuhkaa ja aletaan ohittelemaan
- GS ja heilahduskäsiosasto dominoi pyöräkantaa. Saksan myyntitilaston dominointi näkyy tienpäällä. Heilahduskädestä tulikin mieleen, että morjestellaan vaan samanlaisille pyörille. HD/custom-liiviosasto keskenään, sporttipyöräilijät kisakireissä nahkapuvuissa keskenään ja allroundtixtexit keskenään.

Näihin kuviin näihin tunnelmiin. Palataan astialle pariviikkoisen Italian reissun jälkeen.