maanantai 20. kesäkuuta 2011

King Of The Mountain

Kiihkeä pariviikkoinen Man-saarella vierähti äkkiä ja John McGuinness oli (jälleen) omaa luokkaansa ajetuissa TT-ajoissa. Nelikymppinen engelsmanni nappasi jälleen pari voittoa, oikeastaan ne kovimmat eli kaksi Superbike-lähtöä: Dainese Superbike ja Senior TT. Siihen päälle vielä pari kakkossijaa Superstock ja Supersort lähdöistä. On se kova, ja muuten pitää nahkapuvussaan merkkiä Mc ja Guinness-tuoppi :)




Tourinkia tuppi nurin?

Kovat laukut kiinni, teltta mukaan, eukko takapenkille, huomioliivit päälle ja kypäräpuhelimet taajuudelle... juu ei.

Kamat reppuun tai takapenkille/takakatteen päälle tulevaan laukkuun. Luottokortti taskuun, kaverit mukaan omilla pyörillä, vauhdikkaat autobahn-siirtymät, mutkaisia Alppiteitä, illaksi hotelliin. Yes please!

Uusimmassa Performance Bikes:ssa lädit ottavat varsin mukavan reissun. 1198SP, RSV4 Factory APRC ja S1000RR kulkuvälineiksi ja pommittamaan kohti Etelä-Ranskaa. Tulee ihan mieleen huimat Fast Bikes videot vuosituhannen vaihteesta (suosittelen googlettamaan). Homman ideahan on mennä ajamaan hyville teille upeilla pyörillä, jotka on suunniteltu sporttiseen ajoon. Mutkaa mutkan perään. Täten on syytä minimoida kantamukset, koska liika paino on vain turhaan hidastamassa ja sotkemassa pyörän ajettavuutta. Vaatii pientä suunnittelua ja miettimistä, ettei homma mene ihan reisille.

Itse ajan reissut aina normaalissa ajovarustuksessa eli 1-osainen nahkapuku, ratasaappaat, -hanskat ja kypärä. Alle vaatetus kelin mukaan. Matkakamat menee siististi repussa (itse käytän Kriega R35 -reppua). Jos reppua käyttää, kannattaa siihen panostaa. Varsinkin Kriegan yksi loistava ominaisuus on repun kiinnityssysteemi. Painoa ei tule hartioille yhtään = jaksaa ajaa paremmin kun ei vedä niska-hartiaseutua jumiin. Etupuolella on pieni tasku johon menee rahaa ja luottokortit eli kunnon endurance pitstopin saa tehtyä kun ajaa vain tankkiautomaatille, kortti sisään, tankki täyteen ja baanalle. Kaikki tämä nousematta pyörän päältä. Lisäksi tuollainen mp-hommiin suunniteltu reppu kestää vauhtia. Kokeiltu on ja hyvin pysyy tavarat mukana 250kmh++ vauhdeissa pitkän aikaa. Ainoa huono puoli on hieman heikompi aerodynamiikka kovissa vauhdeissa kuin ilman reppua. Reppuun menee niin viikonloppukamat kuin kahden viikon Italian reissun kamat.

Toinen hyvä pakkaustapa on takapenkille tuleva laukku. Oikeastaan samat edut kuin repussa, mutta ehkä hitusen paremmat aero-ominaisuudet ja ei tule painoa kropalle. Huonona puolena sitten liikuteltavuus. Aina joutuu ottamaan sen irti ja köyttämään taas kiinni kun pysähtyy syömään, hotelliin jne. kun ei laukkua voi jättää pyörään kiinni varkauksien vuoksi.

Tankkilaukku (ainakaan vähän isompi) ei oikein sovi muutamista syistä. Kovassa vauhdissa ei pääse pleksin taakse suojaan kun laukku on edessä, toki siihen on mukava nojata maantienopeuksissa mutta baanalla tuuli repii niskat jumiin jos vähänkin kovemmin ajaa. Lisäksi tankkauksissa saa sitä ottaa pois ja kiinnitellä taas (varsinkin baanoilla tankkitaukoja on n. tunnin välein). Sitten kun ajaa mutkaa niin laukku on vain tiellä painonsiirroissa ja (ylä)kropan liikkeissä.

Mitä sitten mukaan? Tärkeimpänä sääntönä itsellä on "kaikki turha pois", mukaan riittää yksi vaatekerta+kengät illanviettoihin, uimahousut, pari kolme settiä alushousuja ja t-paitaa, sukkia, niukasti muuta vapaa-ajan vaatetta. Hygieniatuotteet ja mahd. lääkkeet, taskulamppu, kännykkä, kukkaro, GPS/kartat, kamera, Leatherman... Näillä pärjää ja monia voi yhdistellä, esimerkiksi älypuhelimella napsii kuvia, navigoi, selaa säätiedotukset ja hotellivaraukset sekä lähettää terveiset kavereille (mielummin niille, joille ei matkalupaa irronnut hallitukselta). Mutta kunnon kamera ikuistaa parhaat reissukuvat ja oikea GPS on kätevämpi. Läppäri on minusta ihan turha ottaa mukaan. Vie tilaa ja kännykällä saa selattua tärkeimmät asiat ja päiviteltyä facebook-statukset.

Tyypilliset ajopäivät itsellä ovat n. 300-600km. Jätetään rautaperseilyt muille. Useita taukoja (lounas, välipalaa, kahvi&jäätelö, valokuvia, juomista...), mitä enemmän sen parempi, jo monestakin syystä:

  1. Pääsee nauttimaan nestettä tasaisesti. Mikään muu ei vie ajohaluja kuin nestehukka ja sitten ei enää malta pysähdellä kuin pakon edessä koska haluaa mahdollisimman äkkiä makuulleen hotellin sänkyyn. Kokemusta on kun tuli ensin suunniteltua liian pitkä ajopäivä ja sitten hellettä oli +35 koko ajan.
  2. Tauoilla pääsee hengähtämään, tutkimaan reittiä, nauttimaan paikallisesta maisemasta, ruuasta jne.
  3. Kiire jää pois. Usein kyseessä on loma, joten miksi riehua koko ajan kaikkimulleheti-asenteella. Ei ne Alpit siitä katoa tai kulu pois. Ensi kesänä sitten uudestaan.
  4. Samalla voi katsoa, että varusteet ja pyörä on kunnossa. Mielummin huomaa kankaille kuluneen renkaan kahvilan parkkiksella kuin rotkon pohjalla.
Sitten vaan hanaa...

torstai 16. kesäkuuta 2011

Mielenkiintoisia linkkejä osa I

Intterwebbiin on eksynyt kaikkea mukavaa ajanvietettä. Ohessa muutamia linkkejä kaikkeen blogin aiheeseen liittyvästä:


Motomatters Hyvä varikkopassi MotoGP-sarjan taustoihin ja analyyseihin. Kirjoittajana David Emmett.

Crash.net Uutisia MotoGP:stä, SBK:sta...

Realroadracing.com Juttua oikeasta road racingistä eli kaduilla ajettavista mp-kisoista. Balls of steel.

RR-uutiset Kotimaan RR-juttuja.

Onthethrottle.com Jenkkisivusto, joka keskittyy pääasiassa paikallisiin sarjoihin, mutta sivustolla on hienot tekniikkaosiot ja paljon tietoa mm. renkaista ja alustan säätämisestä.

Moottoripyöräilyn tuki ry Ratapäiviä.

Moottoripyörä.org Aktiivinen foorumi, tapahtumia ja ratapäiviä.

Lopuksi projektilinkki: Black Diamond CR500AF Supermoto Viissatasen CR Hondan 2-tahtipata istutetaan moderniin runkoon, rutosti hiilikuitua ja huippuosaa. Kysymyksiä?

Ducatin tuleva superbike?


Ducati on huhujen mukaan tuomassa uuden Superbiken vuodelle 2012. Kyseinen laitos on jo bongattu testeistä, kuten yo. Moto Sprintin kansi kuvaa. Lisäksi mm. Troy Bayliss on testannut uutukaista Mugellossa.

Ensinnäkin silmään pistää pyörän koko. Aika pieni paketti. Takahaarukka on melko pitkä, kuten trendi on viime vuosina ollut. Takaiskari on vaakatasossa ja pyörän vasemmalla puolella. Pakoputkisto majailee moottorin alla, hieman kuin KTM RC8R:ssä. Lisäksi Ducati näyttää hylänneen yhden tavaramerkeistään: trellis-rungon. Putkirunko on vaihtunut johonkin muuhun, mutta mihin? Huhujen mukaan myös yksi Ducatin ominaispiirre eli kilkattava kuivakytkin olisi vaihdettu normaaliin öljyssä kylpevään märkäkytkimeen.

Moottori on varmasti yksi mielenkiintoisin spekuloinnin kohde. Uskoisin, että Porgo Panigalessa on pitäydytty v-twin konstruktiossa. Italomediassa pyörästä on puhuttu nimille Extreme ja Superquadrata. Äkkipikaisin voisi päätellä, että kyseessä on jotain neloseen viittaavaa... V4? Neliventtiilitekniikka? Itse uskon, että superquadrata tulee moottorin porauksen ja iskun suhteesta eli kyseessä on ns. oversquare-moottori, jossa poraus on suuri ja isku lyhyt. Eli kyseessä olisi n. 1200-kuutioinen v-twini, jossa olisi huomattavan suuri poraus. Tuo kielisi ns. kierroskoneesta, joka toki on yhtäkuin paljon huipputehoa. Mutta on siinä insseilläkin pohdittavaa. Kuinka saada moottorista kestävä, koska noin iso twini ei pysty kiertämään loputtomasti koska osien (mäntä, kiertokanki jne.) paino on melko suuri, mikä asettaa omia haasteita luotettavuudelle. Moottorin osalta muitakin huhuja on, mm. jääkö jakohihnat pois ja tilalle ratasvetoiset nokka-akselit. Siinä olisi ainakin iso säästö huoltokuluissa.

Oli miten oli, loppuvuodesta varmaankin saamme lisätietoja ja nimenomaan virallista tietoa. Eiköhän loppuvuodesta EICMA:ssa käy kuhina Ducatin ständillä...

Mondial Piega


Niin mikä?

Piega on pienen, joskin historiallisesti merkittävän italialaismerkin, Mondialin, valmistama superbike, jonka historiassa olisi käänteitä elokuvaksi asti.

Mikä on Mondial? Mondial on/oli 1948 toimintansa aloittanut moottoripyöräpaja. Heidän erikoisalaansa oli kisapyörät. Nykyiset ikonit kuten Ducati tai monet japanilaismerkit olivat vielä taipaleensa alussa. Mondial oli tuolloin yksi johtavia merkkejä kilpailutoiminnassa ja harppauksia edellä teknisesti em. merkkejä, joskin Mondial oli vahvasti erikoistunut pienpaja eikä stealershippejä täyttävä massamerkki.

Honda halusi mukaan vauhdikkaaseen kisatoimintaan ja tie saattoi olla kivinen tuohon aikaan. Mondial napsi mestaruuksia ja Soichiro-san halusi kalifiksi kalifin paikalle. Niinpä Honda osti 125-kuutioisen kisapyörän Mondialilta ja käytti sitä omaan R&D-työhön, joka on lopulta osoittautunut melko hyväksi sijoitukseksi.

Vuosien saatossa Mondialin menestyksekäs merkki hiipui ja toiminta pysähtyi. Vuonna 1999 italialainen Roberto Ziletti seurasi unelmaansa ja osti merkin. Alkoi uuden pyörän suunnittelu. Mondial kääntyi vastavuoroisesti Hondan puoleen ja pyysi apua. Honda harvinaisesti suostui auttamaan toimittamalla heille uuden moottorin. 90-asteinen, 999cc v-twin pata päätyi Mondialille. Samaa moottoria Honda käytti oman uuden superbike-legendan, VTR 1000 SP1:sen rungossa. Mondial hoiti loput eli rungon, alustan ja katteet.

Mondialin tavoitteena oli tuottaa hohdokasta premium-pyörää joitain satoja kappaleita vuodessa. Kunnianhimoisesti tavoitteena oli myös Superbiken MM-sarjaan, joka tuolloin vuosituhannen alussa oli otollinen alusta tonniselle v-twin-pyörälle. Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuten elokuvissa ja vuosittaiset tuotantomäärät jäivät tavoitteista, yrityksellä oli rahoitusvaikeuksia jne. Silti he onnistuivat tuottamaan erittäin mielenkiintoisen pyörän. Runkona oli heidän suunnittelema putkirunko. Alustaksi valikoitui Paiolin valmistama keula ja Öhlinsin takaiskari. Jarrut Brembolta ja vanteet Marchesinilta. Nam. Koristeeksi vielä täyshiilikuituinen katesarja. Hondan moottorista kutiteltiin muutamat lisähevoset ulos omalla airboxilla, pakoputkistolla ja moottoriohjauksella.

Tuloksena n. 140 hevosvoimainen ja 180-kiloinen taideteos.

Merkillä alkoi menemään yhä huonommin ja seurasi mielenkiintoisia, joskin hämäriä tapahtumia. Tuotantomäärä jäi n. 120 yksilöön kaavailtujen useiden satojen sijasta. Tusinan verran pyöriä varastettiin tehtaalta (villeimpien huhujen mukaan työntekijät olisivat "perineet" palkkasaataviaan) ja yhtiön omistuksessa oli omituisia muutoksia, käräjiä ja rahoitusongelmia. Mondial teki Piegasta myös yhden nakuversion, Starfighter, siis yhden kappaleen. Lisäksi Piegasta tehtiin kaksi kappaletta EVO-malliksi nimettyä pyörää. Näissä oli Öhlins-keula ja radiaali-Brembot. Huippumallina oli kisakäyttöön tehty Superbike (3 kpl), jolla oli tarkoitus osallistua Superbiken MM-sarjaan. Kuitenkin sääntömuutokset (sallittiin 1000cc 4-sylinteriset pyörät) tekivät Piegasta altavastaajan ja pyörillä ajettiin vain muutamia Endurance-kilpailuja.

Miksi tälläinen perusjamppa on kiinnostunut pyörästä? Ensinnäkin, pyörässä on pomminvarma ja upea Honda RC51-tekniikka. Usein huippuharvinaiset ja kalliit spesiaalipyörät ovat varustettu unobtainiumista tehdyillä palikoilla, joiden hinta hipoo pilviä. Piegan omistaja voi käydä Hondan varaosatiskiltä hakemassa huolto-osat huokeaan hintaan. Toisekseen, pyörän design on upea ja kasattu laadukkaista osista. Kultaista Paiolin keulaa voisi katsella päivän, samoin Brembot olivat aikansa huippua. Öhlins ja Marchesini ovat kisavarikoiden ikoneja. Lisäksi muovi ja muu sekunda loistaa poissaolollaan koko pyörässä. Käytännössä Piega on luotettava jokapäiväiseen ajoon sopiva harvinaisuus (mikäli omistaja raskii pyörällä ajaa, esimerkiksi hiilikuitukatteet ovat varmasti kiven alla jos vahinko pääsee sattumaan). Pyörien hinnat ovat lisäksi uskomattoman alhaiset, mobile.de:ssä silloin tällöin on näkynyt Piegoja varsin kohtuulliseen hintaan (n. 11-15 tonnia). Samalla rahalla saat siis lievästi käytetyn, jokatoinenvuosiuusiutuvantusinaraaserin tai tälläisen klassikon.

Mikäli tälläiseen törmäät (siis myyntipalstoilla tms.), suosittelen tekemään kulttuuriteon ja hankkimaan Piegan välittömästi. Tarkista toki ensin valmistajan sivuilta, ettei ko. yksilö ole yksi varastetuista.

Lähteet:
http://www.mondialmotors.it/eng/index.html

Fire it up!

Tervetuloa seuraamaan blogiani. Toivottavasti eksyt tänne usein ja muista myös kommentoida ja kysyä rohkeasti.

Kuten otsakkeista voi päätellä, sivustolla käsitellään yhtä moottoripyöräilyn vauhdikasta segmenttiä. Aihepiirit käsittelevät aina koeajoista kisatapahtumiin, Suomessa sekä ulkomailla. Uutuusmallit, henkilökuvat, taustatietoja, polvenlaaharin arkea... Pyrin tuomaan esille myös vähemmän Suomessa mediahuomiota saavia kilpailusarjoja, unohtamatta tietenkään isoja kuninkuusluokkia. Kirjoitusten pohjana pyrin käyttämään omia henkilökohtaisia kokemuksia, joskin aina en voi olla porttilamaisesti siellä missä tapahtuu. Tarkoitus ei ole olla kaikenkattava encyclopedia ja "opettaa" asioista vaan pikemminkin nostaa esille mielenkiintoisia aiheita. Harrastuspohjalta.

Ole mukana tuppi nurin, mutta älä kuppi nurin!