Jälleen vahvistui käsitys, jonka mukaan eurooppalaiset merkit ovat nyt todella vahvoilla. Heillä on kovia uutuuksia ja hintaero japanilaisiin on pieni tai sitä ei ole. Japsimerkkien osalta ainoastaan Kawasakilla oli pientä yristystä. Suzukilla on tällä hetkellä pieni notkelma pyörämalleissaan ja se kyllä näkyi myös heidän suhteellisen isolla osastolla. Ei oikein mikään malli kiinnostanut niin paljoa, että olisi tullut pysähdyttyä tutkimaan niitä tarkemmin. Honda ja Yamaha olivat jättäytyneet kokonaan pois, tosin muutamalla jälleenmyyjällä oli joitain pyöriä esillä.
Mielenkiintoista antia oli myös KTM:n osastolla, jossa Aki ja Niklas Ajo olivat kertomassa tuoreita Moto3-kuulumisia. Siinä muutama sananen päästiin vaihtamaan ja Aki yllättäen muisti minut taannoisesta Indianapoliksen reissusta. Puhetta oli myös tämän vuoden kisasta, mutta omat kuviot eivät ole vielä varmistuneet kisajärjestäjän puolelta. Sanoipa Aki lueskelleensa tätä blogia, mikä tietysti lämmitti mieltä. Tarkempia Moto3-turinoita sitten myöhemmin kausiennakossa.
Ducatin osastolla oli tietysti valovoimaisimpana tähtenä 1199 Panigale S. Kylmätyyppien perusteella varsin pienikokoinen pyörä. Istuinkorkeus on matala ja etäisyys clipareihin on lyhyempi kuin 1198:ssa. Pyörän kapeus on varmasti iso yllätys jos on tottunut rivi4-pyöriin.
Huomaa pyörän kapeus, takarengas on n. 20cm leveä:
Takaiskarin paikka on mielenkiintoinen, lisäksi linkuston suhde on muokattavissa lineraarisesta (F) progressiiviseen (P) vaihtamalla korkeussäätimen paikka (kuvassa keskimmäiset pultit) ja samalla pieni suojalevy kääntyy osoittamaan kumpi asetus on käytössä.
ABS-jarruyksikkö pyörän oikean sivukatteen alla moottorin vieressä:
Brembo M50-jarrut:
Toimistonäkymä:
MV Agustaa maahantuova MP-Racing oli panostanut hienosti tähän näyttelyyn. Kaikki uutuudet esillä ja F3:sen molemmat mallit näytillä. Samoin F4:sta oli täysi kattaus. Kuvat puhukoon puolestaan...
Bemarilta oli hieno veto esitellä S1000RR:n kaikki väriversiot. Ostaja pääsee siis kätevästi vertailemaan värit paikanpäällä yhdellä kertaa. Tuossa pari kuvaa, sininen väri ei jostain syystä tarttunut muistikortille. Myös uudistunut mittariston tausta on minusta mennyt hienompaan suuntaan.
Alla halvin eurooppalainen superbike:
Yamaha R1:sen 50th Anniversary-mallit on numeroitu tankkiin liimatulla lätkällä. Kaikkiaan niitä tehdään 2000kpl. Tämä oli nro. 495.
Triumphilla oli luonnollisesti Daytonan eri versioiden lisäksi ehkäpä kauden kuumin sporttinaku-uutuus eli Speed Triple R. Öhlinsin NIX30 haarukka ja TTX36 takaiskari sekä PVM:n upeat takovanteet. Tuohon vielä kun laittaa Arrow'n 3-1 putkiston kiinni niin alkaa olemaan aika täydellinen paketti sporttiseksi yleispyöräksi (etuvalovarauksella), jolla vetää maaseutu-GP:tä ja rataa.
Loppuun näyttelyn legendaarisin pyörä. Nostalgia-osastolla on paljon hienoja vanhoja kilpureita. Paronin muistollekin oli tehty hieno tribuutti:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti