tiistai 31. tammikuuta 2012

MotoGP ja Moto3 testikuvia

MotoGP ja Moto3 testit ovat käynnistyneet Sepangissa ja Valenciassa. Monia uutuuksia nähtiin nyt ensi kertaa radalla julkisesti.

Casey Stoner ja n:o 1:



Alvaro Bautista Hondan tehdaskalustolla:

Honda RC213V, sipsibrändin takana olevat jäähdytysaukot ulkoisesti näkyvin ero viime vuotiseen pyörään:

Dani Pedrosa:

Ducati GP12 uudella alumiinirungolla:

Nicky Hayden:

GP12:n takasylinterien pakoputket ja tankin takaosa:


Rossin kypärädesignia:


Ben Spies ja Yamaha M1:


Aleix Espargaro Aspar teamin Aprilia CRT-pyörällä:

RdP ja CRT. On se vaan niin RSV4:sen näköinen että oksat pois.

Pasini kylmätyypittää Apriliaa:


Colin Edwardsin bemari. Huomaa perinteiset jarrulevyt:

Suter-BMW mallia 2011 yllä ja 2012 alla. Takahaarukka ja sen kiinnityspiste suurimmat erot:



Sandro Cortese ja Red Bull KTM Ajo:

Tallikaveri Arthur Sissis:

Danny Kent ja Ajon tiimiä:

Niklas Ajo ja KTM:n Moto3-pyörä:

Edit: Paljon kuvia Malesian testeistä täällä.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Schwarzwald, Vosges ja Alsacen viinialue

Julkaisen talven pimeyden keskelle vanhoja juttujani mp-reissuista Keski-Euroopassa. Mutkatiet, maisemat ja hyvä ruoka tarjosivat loistavia irtiottoja arjesta.

Perjantaina lähdin puolilta päivin ajelemaan kohti Saksan eteläosassa olevaa Bodenseetä. Pikkuteitä pitkin Baijerin maaseutua, kaikessa rauhassa ja pari stoppia matkan varrella. Tiestö ja muut puitteet aika peruskauraa ja osittain tylsähköä, joten ei siitä sen enempää. Loppuiltapäivästä aloin olemaan ns. mestoilla ja Alppien ensimmäiset rinteet alkoivat näkymään. Ajoin ensin Lindauhun, josta muutamia kilometrejä Kressbronnin kylään, jossa hotelli oli buukattu tulevaksi yöksi. Pension Sonnenhof on erittäin siisti ja moderni hotelli upealla paikalla järven läheisyydessä. Hintaa huoneelle tuli 69€ ja ravintolassa erittäin hyvät ruoat. Näkymä terassilta Bodenseelle on mahtava ja auringonlasku lämpimässä syysillassa on aika hieno kokemus. Tuntuu ihan lomalta. Matkaseuraa saapuu myöhemmin illalla, joten ehdin siinä vähän fiilistelemään kaikessa rauhassa. Varmasti hyvä paikka esim. Alppireissun etapiksi jos Suomesta tulee ja ajaa Saksan läpi lauttamatkan jälkeen. Alpithan on siinä ihan vieressä.












Lauantaiaamuna lähdimme kohti länttä ja ensimmäinen etappi vei Rheinfallin putoukselle Sveitsin puolelle. Kyseinen putous on yksi Euroopan suurimpia tai suurin (en muista). Hieman viileä aamu alkoi lämpenemään pikkuhiljaa.



Siitä matka jatkui takaisin Saksan puolelle ja Schwarzwaldin eteläosiin. Ajeltiin mutkateitä ylösalas, ihan ok pätkää, tosin tiet oli melko huonossa kunnossa. Aika paljon pikipaikkausta ja yhdessä kohdin oli ilmeisesti eroosio syönyt tienpintaa siten, että siinä oli irtosoraa, joka kuitenkin maastoutui asfalttiin täydellisesti. Ensiksi luulin, että eturengas oli puhki kun pyörä meni jotenkin epäjohdonmukaisesti ja kangerteli mutkissa. Lopulta älysin ongelman kun edellä ajavasta pyörästä alkoi ropisemaan irtosoraa päälle. Ihan kivaa pauketta piti visiiriin. Onneksi pyörään ei tullut lommoja tms. toim. huom: oli siihen pieni kivenisku tullut etuvaloon ja huomasin sen pyörää pestessä. Sää oli kääntynyt pilviseksi ja ylhäällä oli melko viileää. Lopulta laskeuduimme Reininlaaksoon ja täräytimme Ranskan puolelle Mulhouseen. Matkalla näytti olevan Pösön ja Sitikan tehtaita. Ranskan puolella oli heti hieman epäsiistiä ja teiden kunto heikompi kuin Saksassa.
Matka jatkui kohti Vosgesin vuoristoa, joka on ikäänkuin Ranskan Schwarzwald. Samantyylinen, melko matala vuoristo. Ajeltiin siitä sitten kohti pohjoista ja korkeimman huipun, Le Grande Ballon'n huipulle.







Nousua oli pyritty hidastamaan laittamalla mutkiin mukulakivipäällyste. Silti ihan mukava ja ajettava tie, tosin tienpinta oli melko huono (taas) ja irtosoraa oli paikkapaikoin. Ajettiin sitten huipulla menevää tietä ja maisemat oli kohdillaan. Aurinkokin alkoi näyttäytymään välillä. Pieni breikki kahvilassa ja maisemien ihailua:








Ilta alkoi jo painamaan päälle joten ajettiin Munsterin kaupunkiin yöksi. Alueella oli ilmeisesti joku rallikisa kun vanhoja Historic-luokan pelejä tuli vastaan. Jälkikäteen luin, että Kimi Räikkönen voitti lähellä Strasbourgia pidetyn rallin, joten varmaan liittyivät toisiinsa jotenkin. Hitto kun olisi tämän tiennyt niin olisi pitänyt mennä katsomaan. Hotelli oli aika perinteikäs ranskalaishotelli, vanha mutta "tunnelmallinen". Ruoka ja viinit hyviä (vaikken älyäkään paljoa viinihommista). Illallisen päätteksi nautittu sorbetti oli paras tähän mennessä mitä olen maistanut sorbettirintamalla. Kotitekoista ja uskomattoman raikasta.

Sunnuntaiaamuna taas aamupalan jälkeen satulaan ja ajamaan pitkin La route des vins d'Alsace:a. Kyseinen tie menee seudun viinialueiden läpi. Välillä hyviä osuuksia ja välistä hidasta kylien läpi ajamista. Maisemat ovat toki upeat. Samoin sää alkoi olemaan lämpimämpi kohti puolta päivää mentäessä.







Pieni breikki Ribeauvillessä:



HD-remppaa:



Punaisessa wanhan liiton harrikassa oli ilmanputsarissa tarra "Oldschool Fuck V-Rod".

Kelikin oli jo lämpimämpi niin ajettiin ylös kukkuloille meneviä teitä ylösalas. Jälleen teiden kunto oli paikkapaikoin huonohko ja kulunut. Irtosoraa siellä täällä tuhoamassa luottoa tiehen. Teiden profiili on silti hyvä: mutkat melko pitkiä ja vaihtelevia, eikä tiet nouse niin pahasti ylämäkeen tai sitten vastaavasti laske alamäkeen. Tiet menevät sakea metsän keskellä, joten hämärä yllättää täällä illalla. 

Elsassin maisemaa:



Siitä laskeuduttiin takaisin Reininlaaksoon ja Strasbourg'n läpi Saksaan. Saksassa pieni lounastauko ennen Schwarzwaldin mutkia:



Maha täynnä ja hyvä mieli. Nopeasti könyttiin Mustan metsän huipuille ja tielle nro. 500 eli Schwarzwaldhochstraße.

Upea ja piiiiiitkästi mutkitteleva tie menee vuoriston huipulla. Jatkuvasti mutkaa ja leveä satasenbaana. Harmittavasti kuitenkaan emme olleet ainoat tuolla tiellä, vaan upea syyssää oli saanut kaikki liikkeelle ja siellä köröteltiin jonossa. Aikansa sitä ajettua, heitimme piemmille teille. Tauko vielä mustametsänkirsikkatortun kanssa ja sitten kohti Stuttgartia ja lopulta motaria pitkin Freistaat Bayeriin. Jossain Ulmin itäpuolella pyörähti 20 tonnia SP2:n mittariin. Pimeän tultua alkoi olemaan jo melko kylmä.

Täältä tähän.

torstai 19. tammikuuta 2012

Superbiken MM-sarja 2012 kausiennakko

Superbiken MM-sarja tärähtää tulille reilun kuukauden päästä Phillip Islandilla. 14 kisaviikonlopun mittaiseen sarjaan on ilmoittautunut 24 kuljettajaa:


Kalenteri:

26.2  Phillip Island
1.4    Imola
22.4  Assen
6.5    Monza
13.5  Donington
28.5  Salt Lake City
10.6  Misano
1.7    Aragon
22.7  Brno
5.8    Silverstone
26.8  Moskova
9.9    Nürburgring
23.9  Portimao
7.10  Magny-Cours

Moskovan kisa mielenkiintoinen uutuus. Muutenhan kalenteri on tuttu viime vuosilta.

Sarjaan tuli täksi kaudeksi muutamia sääntömuutoksia. Merkittävimpinä muutoksina on 1200cc twinien minimipainon kasvu 171 kg:aan ja vain yhden pyörän salliminen per kisaviikonloppu (ei enää kakkos-/varapyöriä). Koko sääntökirja on luettavissa FIM:n sivuilla.

Kuljettajalistaa selaillessa on heti pari "puutetta". Sarjaikoni Troy Corser lopetti uransa viime kauteen ja monivuotinen mestaruuskandidaatti ja taistelija Noriyuki Haga jäi ilman ajopaikkaa. Haga ilmeisesti hakee tallia brittien BSB-sarjasta. Valmistajista Yamaha jättäytyi pois tehdastallina eikä kukaan yksityistiimikään ajata R1:stä. Näin ollen japseista mukana ovat Honda, Kawasaki ja Suzuki. Euromerkeistä mukana on tutut Aprilia, BMW ja Ducati. Mikään merkki ei ole radikaalisti uudistunut viime vuodesta, joten dramaattisia muutoksia voimasuhteissa ei ole odotettavissa.

Carlos Checa on puolustamassa mestaruuttaan vanhalla 1098R:llä (1199 Panigale tulossa sarjaan vasta 2013) . Ajaa varmasti voitoista hitaimmilla radoilla, jotka istuvat Ducatille, mutta kuinka paljon lisäpaino vaikuttaa kulkuun yleisesti? Nousee loppupisteissä korkealle tasaisuudellaan. Tallikaveriksi noussut Davide Giugliano on kovassa nosteessa. Nuorukainen voitti viime vuonna SuperStock1000:set ja on varmasti yksi sarjan mielenkiintoisimpia tulokkaita.

Biaggilla on menossa uransa viimeiset vuodet ja viime kausi oli heikko vahvan mestaruusvuoden jälkeen. Useassa kisassa hermot petti ja virheet harjoituksissa pilasi monta kisaviikonloppua. Aprilia on edelleen nopeimpia pyöriä, joten kalustosta voittojen ei pitäisi olla kiinni. Biaggi sai teknistä tukea lisää kun Marco Simoncellin entinen pääinssi tuli mukaan kuvioihin. Lisäksi tallikaverina on nyt viime kaudella Yamahalla Monzan tuplavoittoihin ajanut Eugene Laverty, joka varmasti kirittää kovemmin kuin Camier, joka oli täysin Biaggin jaloissa kakkoskuskina. Lavertyn lähtökohdat ovat paremmat. Aprilia-kuskit pystyvät yksittäisiin voittoihin, mutta mestaruuteen vaaditaan tasaisuutta.

Hondalla Johnny Rea yksi suurimpia mestaruusehdokkaita. Viime kauden lopetus oli täyttä timanttia kun talli sai käyttöön uudistetun CBR Firebladen ja odotettavissa on nyt vahva kausi. Viime kauden pilanneet loukkaantumiset ovat takana. Talli on tuttu ja pyörä ei ole muuttunut paljoakaan, joten alkukausi ei mene opetteluun. Kaikki ennusmerkit lupailevat hyvää kautta. Tallikaveriksi tuli MotoGP:stä Hiroshi Aoyama. Rea on voittajatyyppi, mutta Aoyaman kohdalla kaikki on auki. Voi olla kauden kovimpia yllättäjiä tai kova pettymys.

BMW:n tehdastiimissä on kovat piipussa monellakin rintamalla. Budjetti on kunnossa ja Melandri hankittiin Haslamin rinnalle. Ainoa kysymysmerkki on elektroniikka, joka on osoittautunut heikoksi lenkiksi Bemarin SBK-taipaleella. Pyörässä on potentiaalia, mutta sitä ei saada valjastettua täysillä. Joko nyt, kuljettajista voitot eivät enää ole kiinni. Melandri varmasti ajanee kärkisijoista ja Haslam on tasainen 3-5. sijojen mies.

Mustana hevosena on pakko mainita John Hopkins. Mies selätti elämänsä ongelmat ja nousi viime kaudella pinnalle. Hävisi BSB-tittelin maalikamerassa, ajoi villillä kortilla Superbiken MM-sarjaa ja MotoGP:tä, jossa loukkaantumiset pilasi näyttöpaikat. Viime kaudella pahasti loukkaantunut sormi lopulta amputoitiin viime viikolla. Pyöränä on lähes sama Gixeri, jolla vauhti oli kohdallaan Briteissä - nyt moottoripuolesta vastaa Suzukin hovivirittäjä Yoshimura. Antaa ehkä hieman tasoitusta kalustopuolella yksityistiimistä kun kyse on, mutta pystyy paikkaamaan hanskalla. Yltänee muutamaan huippusuoritukseen, mutta tasaisen vahva ja ehjä kausi olisi yllätys.

Effenbert Liberty Racing säilyi samassa kokoonpanossa ja heiltä voi odottaa pistoja podium-taistoon. Tom Sykes näyttäisi olevan nopein Kawasaki ja hienoa nähdä, että hän sai pidettyä paikkansa Kawalla, jonka kehitystyöstä hän on pääosin vastannut. Yksityistiimiläisistä Aprilialla ajava Chaz Davies voi olla potentiaalinen musta hevonen varsinkin Briteissä ajettavissa kisoissa. Mukana on myös Mika Kallion entinen Ducati-tallikaveri Niccolo Canepa.

http://www.worldsbk.com/en/home.html

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Luistonesto ja "luistonesto"

Kun listasin tämän vuoden pyörien hintoja ja elektroniikkavarusteita, tuli mieleen, että millaisia erilaisia luistoestoja pyörissä onkaan. Uusimmassa Motorradin numerossa oli mielenkiintoinen juttu luistoneston toiminnasta eri tilanteissa, kannattaa lukea. Valmistajat mainostavat samalla tavalla TC:tä ja muita omia hienoja nimityksiään systeemille, jonka tarkoitus on kontrolloida takapyörän nopeutta ja rajoittaa sitä tarvittaessa. Kuitenkin niiden toiminnassa ja edistyksellisyydessä on isoja eroja. Luistonesto on yksi kuumimmista varusteistä tällä hetkellä ja moni varmasti perusteleekin valintansa mm. luistonestolla.

Edistynein järjestelmä löytyy Bemarin S1000RR:stä ja Aprilia RSV4 APRC:stä, sekä MV Agustan F3:sta, joskin siitä ei vielä ole kokemuksia, mutta paperilla siinä on kaikki tärkeimmät elementit. Yhteistä näille kaikille kolmelle on etu- ja takarenkaan nopeusanturit sekä pyörän kallistuksia mittaavat gyroskoopit. Näin luistoa voidaan rajoittaa mahdollisimman monilla eri parametreilla kuten pyörien nopeusero, kallistuskulma ja moottorin tuottama data kuten kierrosnopeus, kaasun asento, vaihde jne. Näistä kaikista saadaan monimutkainen järjestelmä, joka pystyy tuottamaan parhaiten luistonestoa eri ajotilanteisiin. Lisäksi luistoon voidaan vaikuttaa monella tavalla kuten katkomalla tai muuttamalla sytytystä, polttoaineen saantia ja kaasuläppien asentoa (onnistuu vain ride-by-wiren avulla)

Luistonesto Ducateissa tukeutuu pääasiassa renkaiden nopeuseroihin ja moottorin tietoihin. Järjestelmä menee vielä hieman pidemmälle kun se laskee kallistuskulman perustuen pyörän nopeuteen, kierroslukuun ja vaihteeseen. Näin ollen se pystyy toimimaan erilailla mutkassa ja suoraan ajettaessa, mikä on yksi edellytys turvallisille toiminnalle.

Kawasaki ZX-10R ja Yamaha R1 käyttävät järjestelmää, jossa mitataan renkaiden nopeuseroja sekä moottorin datan muutoksia. Yksinkertaisin järjestelmä on mm. MV Agusta F4:ssa, jossa mitataan ainoastaan moottorin kierrosluvun äkillisiä muutoksia ja suhteutetaan se ennalta määriteltyyn normaalikiihtyvyyden haarukkaan. Mikäli nopeus muuttuu nopeammin kuin sen pitäisi, järjestelmä katkoo sytytystä ja polttoaineen syöttöä. Tällainen kampiakselin nopeuteen perustuva järjestelmä on myös monissa aftermarket-ratkaisuissa, kuten Bazzaz Z-Fi -luistonestossa.

Monimutkaisissa järjestelmissä on omat heikkoutensakin. Lähes kaikissa tapauksissa pyörän elektroniikkaan koskeminen tai sensoreihin vaikuttavien kokonaisuuksien modaaminen voi pilata koko järjestelmän toiminnan. Monelle pyöräharrastajalle on varsin normaalia kokeilla eri rengasmerkkejä ja -kokoja (varsinkin ratakäytössä, jossa ajetaan katurenkaista poikkeavilla rengasprofiileilla). Lisäksi on syytä huomioida, että vaikka rengaskoko olisi sama, on niissä eroja eri merkeillä ja malleilla. Välitysten vaihto lienee paras "virityskeino" ja melko yleinen modaus niin katu- kuin ratapyörissä. Esimerkiksi Ducatin järjestelmä on laadittu ja koodattu yhdelle tietylle rengaskoolle (ja tarkemmin yhdelle rengasmerkille ja -mallille) ja välityssuhteelle, jonka perusteella se laskee kallistuskulman, jota taas käytetään yhtenä kriteerinä luistoneston määrässä. Jos jostain syystä haluaa vaihtaa esimerkiksi eri profiilin taka- ja/tai eturenkaan vaikka ratakäyttöön, vaikuttaa se luistoneston toimintaan, koska uusien renkaiden tuottama nopeusdata on muuttunut verrattuna alkuperäiseen (renkaassa eri ympärysmitta keskellä ja reunoilla kuin alkuperäisrenkaassa). Eroa voi olla jopa jo kuluneella renkaalla verrattuna uuteen. Lisäksi nämä muuttavat myös välitystä, mikä voi vaikuttaa yhdessä välitysten muokkauksen kanssa siihen, että järjestelmä luulee pyörän olevan eri vaihteella. Kaikista näistä voi seurata tilanne, jossa luistoesto ei toimi oikein, koska se saa vääristynyttä tietoa. Vastaavasti esimerkiksi Aprilian järjestelmä oppii eri rengaskoot, jolloin vastaavaa ongelmaa ei pääse syntymään.

Mutta varmasti luistoeston tuoma hyöty on suurempi kuin renkaista tai välityksistä johtuvat pienet erot luistoneston toiminnassa. Joillekin siitä voi olla harmia ja itse ainakin tutkisin tarkkaan kuinka luistonesto toimii ja onko omilla modauksilla vaikutusta siihen.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Ringi ja Spa

Julkaisen talven pimeyden keskelle vanhoja juttujani mp-reissuista Keski-Euroopassa. Mutkatiet, maisemat ja hyvä ruoka tarjosivat loistavia irtiottoja arjesta.

Viikonloppureissua Nürburgringille ja Belgian Spahan olin miettinyt jo pidempään. Itseasiassa tarkoitus oli mennä 'ringille jo edeltävänä viikonloppuna kun SBK-kisat oli siellä. Sitkeä syysflunssa kuitenkin pakotti jäämään kotiin. Harmitusta lisäsi vielä upea sää.

Nyt sattui kuitenkin vapaa viikonloppu ja säätiedotus lupaili aurinkoista, joten kamat kasaan ja baanalle. Syksy tulee ja aamulla oli kova sumu, joka inhottavasti pisaroituu joka paikkaan. Joissain laaksoissa sumu oli kovempi kun taas viereinen laakso on täysin aurinkoinen. Eräs kaverini suositteli Main-joen laaksossa kulkevaa tietä 26 (ja 27), joten sinne siis. Mukava mutkatie, jossa on muutamia "passoja" laaksosta toiseen ja pitkiä ajettavia mutkia. Tie kulkee mm. Lohr am Mainin kautta ja päättyy Aschaffenburgiin, Frankfurtin itäpuolelle. Siitä baanalle, jotta pääsee nopeasti kaupungin ohitse ja kohti Koblenzia. Koblenz ihan mukavalla paikalla Reinin ja Moselin risteyksessä ja maastossa alkaa olemaan korkeuseroja tylsän ja tasaisen Frankfurtin seudun jälkeen. Reinin yli että heilahtaa ja kohti mutkapätkiä. Suunta on Mayenin kaupunki. 'Ringille on täältä helppo löytää koska tienviitoissa mainitaan legendaarinen rata jo hyvissä ajoin.

Eifel-vuoristo on varsin kaunista seutua ja tiet upeita. Jotain spesiaalia on kuitenkin tiedossa, sillä jatkuvasti vastaan tulee urheiluautoja ja pyörillä vauhdit kasvavat. Tien varressa on jatkuvasti kylttejä notta kisailut sinne radalle. Keli on upea, yli 20 astetta ja aurinko paistaa. Pikkuisen alkaa näkymään ruska puissa ja lehdet lentävät tieltä pyörän ilmavirrasta.

Lopulta saavun Nürburgin kylään ja ajelin aluetta vähän aikaa ympäri. Stoppi bensa-asemalla ja samalla schnitzeliä naamariin.



Parkissa on Porschea, Ferraria, Corvettea... lista on loputon. Lisäksi kaikki tankkaaman tulleet lähtevät bensa-asemalta varsin "urheilullisesti" ja jokainen haluaa näyttää muille. Mutta kuitenkin hyvässä hengessä ja kaikkia kiinnostaa muitten laitteet. Moottoriurheilufiilistä kerrakseen. Ruokailun ohessa juttelen muutaman britin kanssa, jotka tulevat tänne joka vuosi. Yhdellä heistä on Ferrari F430, mutta arvelee, että RC51 kiihtyy kyllä paremmin. Realiteetit kunnossa siis. Yksi seurueen jäsenistä osti jarrunestettä kun M3:sen jarrut hävisivät viime kierrokselle. Lädit alkavat ihmettelemään Bemarin jarruja, näinköhän onnistuu nesteiden vaihto "kenttäolosuhteissa". Lähden ajelemaan rata-alueelle etsien hyvää katsomispaikka. Lopulta sellainen löytyy Adenaun kylän kupeesta.











Ihmettelen touhua ja napsin muutamia kuvia. Aika paljon on yleisöä paikan päällä. Radalla on aika paljon ruuhkaa, toivottavasti iltapäivästä helpottaa. Seurailen liikennettä jonkin aikaa, muutamat pyörät ajavat 2-4 kiekkaa putkeen, ainakin RC8R, 996 ja uusi ZX10R. Kawa esittää ensimmäisen tilanteen kun perä lähtee alta ja tuloksena highsider, mutta kuski pysyy jotenkin satulassa ja pyörä radalla. Yleisö kohahtaa kuin kisoissa konsanaan. Seuraava tilanne tulee Subaru Imprezan spinnauksesta. Auto pysyy viivojen välissä mutta jää poikittain radalle. Takaa tulee kaksi autoa rinnan mutkaan ja ohjaamot on täynnä käsiä kun Subaru on poikittain vastassa. Mikähän pyhä henki esti tuonkin kolarin, yksi auto vetää nurmikolle mutta kukaan ei osu toisiinsa.

Liikenne radalla selvästi hiljenee, joten lähden kyselemään lippua, jotta pääsen radalle. Huomasin, että moni kuski lähti radalle Adenausta (portti panoramakuvan oikeassa reunassa), joten kysyn tätä mahdollisuutta, koska pyöräkin on parkissa kyseisen portin vieressä. Radalle pääsee ja siitä pystyy ajamaan puolikkaan kierroksen pääportille, josta voi jatkaa normaalisti. 1,5 kierrosta maksaa 34 euroa ja lippu taskuun ja radalle. Ajan ensin läheiselle huoltamolle ja laitan rengaspaineet n. 2,2 bariin. Portista läpi ja odottamaan vuoroa radalle. Viivalla passaan pientä rakoa pariin autoon ja lähden sitten ajamaan. Kohta onkin jo Porsche imussa ja lasken sen ohi. Siitä sitten omaa ajoa ja yllätyn kuinka hyvin muistan radan. En ole ajanut rataa kuin tietokonepeleissä ja katsellut videoita youtubessa. Muutama mutka tulee hieman yllättäen mutta pääasiassa muistan radan melko hyvin kun miettii sitä pätkissä. Karusellissa pompottaa aika pahasti ja saan kiinni pari henkilöautoa. Ulostulossa ohi. Kohta saan kiinni ringitaxin (BMW M5), joka lähinnä driftailee ja radalla on ihan uskomaton rengassavu ja käry. Taxi vilkuttaa ohituksen merkiksi ennen viimeistä pitkää oikeaa, joka johtaa pitkällä takasuoralle, jossa on pääportti kierrokselle. Suoralla joku ajaa aivan vasenta reunaa melko hitaasti, ja ohittaminen on kiellettyä oikealta. Lopulta vedän oikealta ohi kun kuski ei ymmärrä siirtyä. Siitä sitten portille ja uusi kierros.

Yritän taas passata sopivaa rakoa, mutta ei onnistunut. Tai luulin onnistuneeni. Heti parin mutkan jälkeen tiellä köröttelee joku Gti Pösö. En kuitenkaan uskalla ohitella alun s-mutkissa ennen Flugplatzia, joten jonoa alkaa tulemaan. Yksi jarru menee pitkäksi, mutta kukaan ei tule ohi. Porschea on peilit täynnä ja yksi kokeilee ohi mutkassa ennen Flugplatzin suoraa. Joudun nostamaan polven ylös kun säikähdän oranssia keulaa. Luovutan ja lasken koko Porsche-katraan ohi. Sen jälkeen Pösöstä ohi Flugplatzin ylämäessä ja hanaa nopealle osuudelle. Saan viimeisen Porschen kiinni ennen tiukkaa oikeaa sillan luona. Jään kuitenkin imuun, koska näyttää, että ne ajavat mutkissa kovempaa. Suorilla ja ulostuloissa olen hieman nopeampi. Nopeimmat Porschet kuitenkin hävisi jo näkyvistä. Peesailen n. 50m turvavälillä valkoista GT3:sta, jonka kuski on varmasti hieman kokematon kun jarruvalot vilkkuvat vähän väliä. Vauhti on kuitenkin itselleni sopivaa. Joku tulee Subarulla ohi aika kovaa. Liikennettä on kuitenkin melko vähän ja ohituksia ei tarvitse tehdä eikä kukaan tule ohi lukuunottamatta pari autoa. Loppukierros menee fiilistellessä upea rataa ja pito tuntuu aika hyvältä. En tiedä onko placebo-efektiä kun radassa on ajolinjalla kumia niin hemmetisti.

Netistä löytynyt actionshotti allekirjoittaneesta Brünchen-mutkassa:



Takaisin "varikolle" pääportista ja huilaamaan. Kyllähän siinä hiki tuli ja nestettä saa nauttia. Aika mahtava fiilis istuskella auringossa ja miettiä kierrosta. En tiedä puuskutinko adrenaliinista vai siitä, että selvisin siitä ongelmitta (lähinnä muun liikenteen vuoksi). Korkeuserot ovat aika isot ja pari kertaa tuli hieman ohjelmaa nyppylöistä kun lähti keulimaan tai keula edes keveni hieman ja woblasi. Pito on hyvä, vaikka alkuun rataan maalatut tekstit hieman arvelutti. Samoin rata tuntuu yllättävän leveältä paikka pakoin. Pimeät mutkat, etenkin nopeiden osuuksien päässä on pahoja. Ajelin kuitenkin sen verran isolla marginaalilla, että tuli höllättyä ajoissa. Limittiä kannattaa kokeilla muilla radoilla, muuten ottaa osumaa armcosta ja sitten sattuu. Silti vauhdit kasvaa päälle kahden sadan helposti. Juttelin jonkun Gixeri-kuskin kanssa, jolta oli lentänyt kausikortti pois pyörän yläkolmioon teipatusta "telineestä". Mahtoi kaveria potuttaa.


Iltapäivästä oli aika miettiä loppupäivän ohjelmaa ja majoitusta. Belgian puolelle Span radalle on lyhyehkö matka, joten länttä kohti ja suunnaksi ensin Malmedyn kylä, joka on radan vierellä. Opasteet löytyi taas hienosti ja hyvissä ajoin Saksan puolelta. Eifelin mutkateistä sai taas nauttia täysillä. Heti Belgian puolella teiden kunto oli kuitenkin surkea. Kulunut ja urainen päällyste. Muutenkin huomasi, että ollaan eri maassa. Rakennustyyli on hieman erilainen ja suurin osa taloista on tummanharmaita, luonnon kiven värisiä. Saksassa tykätään laittaa maalia pinnoille. Heti piakkoin rajan jälkeen alkoi kyltit olemaan ranskaksi. Matkalla oli yksi tietyö ja kiertotie, joka oli merkattu surkeasti. En ollut ainoa joka kummasteli muutamassa risteyksessä notta minne tästä. Muutenkin yleinen saksalainen täsmällisyys loisti poissaolollaan ja jotenkin paikat vähän repsotti.

Lopulta ajoin Malmedyn läpi ja suoraan vanhalle Span katuradalle, joka oli käytössä vuosikymmeniä sitten. Alkuun en hoksannut tätä, mutta Burnenville kyltti ja kuuluisa mutka paljasti radan. Fiilismittari suoraan kypärästä läpi. Ajelin heti rataa vastakarvaan niin pitkälle kuin pääsee ja lopulta olin Kemmelin suoran päässä, josta uusi ja vanha rata erkanevat. Vieressä oli Les Combesin mutka. Spa on minulle ollut aina suosikkirata siitä asti kun sitä pelaili legendaarisella GP2-pelillä ja vanhaan rataan sai tuntumaa Grand Prix Legends-pelissä. Formula1-kisat ovat aina hyviä täällä ja radan profiili on mahtava. Lisäksi rata tunnetaan ns. kuljettajan ratana, jossa vain parhaat voittavat.

Radalla oli menossa joku Porschen koulutustapahtuma ja sunnuntaina Porsche Sport Cupin kilpailut. Katselin siinä hieman maisemia ja päätin lähteä ajamaan takaisin Burnenvilleen päin ja kysyä majoitus suoralla olleesta hotellista. Sieltähän se vapaa huone löytyi, melko kallis tosin (72€), mutta erittäin siisti ja tyylikäs paikka. Ravintola tosin liian kallis. Annokset kokoluokkaa gourmet ja hinnasto sen mukainen. Reppu huoneeseen ja tutustumaan rata-alueeseen. Hotelli oli siis vanhan radan varrella, joten tietä alamäkeen normaaliin ajosuuntaan ajaessa tulee vastaan Burnenville, Malmedy, Masta, Stavelot... legendaarisia paikannimiä.

Rata Gmapsissa, sinisellä radan vanha osuus.

Kohta jossa uusi ja vanha rata erkanevat (kuva otettu ajosuuntaa vastaan):




Burnenvillen suora:


Masta-kurvin ulostulo:


Sir Jackie Stewart täräytti Mastassa talon kellariin vuoden 1966 F1-kisassa ja jäi kiinni romuttuneeseen autoonsa, jonka tankista valui bensaa skotin päälle.

Stavelot'n mutka:


Viimeisellä suoralla ennen uutta rataa täräyttää Bugatti Shoes tarroissa oleva kisa(!)Porsche ohi. Ei kilpiä, vaan ihan puhdas kisapeli. Pojilla varmaan menossa joku epävirallinen shakedown ennen huomista kisaa :) Muutenkin meno wanhalla radalla oli aika vilkasta ja selkeästi moni oli ajamassa sitä edestakaisin. Lopulta saavuin lähelle Blanchimontin mutkaa, jota ennen wanha rata yhtyy nykyiseen GP-rataan:



Ajoin sitten vanhan radan maantietä takaisin ja lopulta erillistä tietä nykyisen radan alkuosaan missä mm. varikkoalueet ovat. Portit olivat auki, joten rata-alueelle pääsi kävelemään ja siellä pyörikin jonkun verran ihmisiä. Kyseinen Porsche-kilpailuun on ilmainen pääsy, joten varikkoalueella sai liikkua vapaasti nyt kun ajot olivat päättyneet. Nappasin muutaman kuvan legendaarisesta Eau Rouge mutkasta. Mäki on uskomattoman jyrkkä, kuvat eivät tee minkäänlaista oikeutta sille. Yritin toiseen kuvaan saada hieman sitä profiilia, mutta livenä se näyttää paljon hurjemmalta. Lähinnä tulee mieleen laskettelurinne jyrkkyyden osalta. Ratahenkilökunta ajeli rataa ympäri mönkijöillä ja pitbike:lla ja ne hyytyivät täysin siihen mäkeen.

Eau Rouge:


Sivuprofiilia...


Sieltä sitten takaisin hotellille yöksi. Illalla istuskelin vielä terassilla ja aika moni paikallinen vetomies näytti ajavan vanhaa rataa "rajoitusten mukaan" :)


Sunnuntaiaamuna lähdin kohti etelää ja Bastognen kaupunkia. Tiet jälleen melko surkeassa kunnossa ja maaseudun teitä oli aika inhottava ajella. Bastognessa oli pientä vääntöä liittoutuneiden ja saksalaisten välillä taannoin ja jenkit ovat pistäneet melko mahtipontisen pytingin sen muistolle:



Meinasin mennä muistomerkin luona olleeseen museoon, mutta pääsymaksu oli aika suolainen ja pari amerikkalaista, jotka tulivat sieltä ulos sanoivat, että eipä ollut oikein mitään erikoista. Nappasin kuitenkin kuvan vanhasta tankin moottorista ja voimansiirrosta. Delvacit sisään ja laakista tulille.



Sitten lähdin kohti itää ja Luxembourgia. Heti rajan jälkeen teiden kunto napsahti hyväksi ja muutenkin tiet olivat makeita vetää. Luxembourgissa bensa oli halpaa  (n. 1,15€/l), joten tankki täyteen rajalle ennen Saksaa ja Trierin kaupunkia. Siitä sitten Moselin laaksoa pitkin ja Frankfurt Hahnin lentokentän kautta kohti Frankfurtia ja samaa Mainin laaksoa pitkin takaisin. Loppumatkasta viimeisen 60km ajoin Audi R8:sin imussa. Hienot äänet kun tunnelissa vähän provosin antamaan hanaa. Nätisti se V10 laulaa. Kriegan reppu tuli hienosti mukana vaikka vauhtia oli yli kakspuolsataa. Loppuun moikkailtiin puolin ja toisin kiitokseksi ajoseurasta.

Plussat ja miinukset:

+ radat. Nordschleife on legenda ja hieno vetää, mutta jotenkin Spa oli minulle "se juttu" tällä reissulla (vaikkei GP-radalle päässyt ajamaan). Pitkään olen halunnut siellä käydä.
+ fiilis Nürburgringillä on upea ja ihmisten kanssa on helppo päästä juttuun yhteisen harrastuksen äärellä.
+ Eifelin ja Ardennien alueet ovat luonnonkauniita ja pitävät sisällään uskomattoman hienoja teitä.
+ sää oli lämmin ja aurinkoinen.
+ SP2 pelasi jälleen moitteetta

+/- ajot Ringillä. Selvisin ehjänä ja oli hemmetin siistiä, mutta silti aika vaarallista kun nopeuserot ovat niin suuret. Ja lisäksi pyörä autojen keskellä ei tunnu kovin turvalliselta kun ei tiedä yhtään mitä muut tekee. Jarruissa sai katsella, että tuleeko joku päälle, jos takana oli joku auto. Autot ja pyörät erikseen olisi ihan hyvä sääntö.

- Belgian teiden kunto surkea
- Belgiassa on selkeästi kalliimpaa

Kaikenkaikkiaan upea reissu ja omalta "bucketlist:ltä" voi nyt muutaman kohdan rastittaa.