torstai 13. lokakuuta 2016

VTR 1000 SP-2 kymmenvuotishuoltoa ja alustapäivityksiä

Long time no see.

Uskollinen veturini täytti tänä vuonna siis 10 vuotta. 2006-vuotinen, mallisarjan viimeisiä yksilöitä on ollut viime vuodet vähällä käytöllä oikeastaan parin syyn vuoksi:
1) RSV4 oli ajossa muutaman vuoden ja kilsat jäi Hondalla vähäiseksi
2) RSV4 hienoudet korosti Hondan huonouksia, joka vielä vähensi ajohaluja
3) yleinen mielenkiinnonpuute johtuen mm. sakotuksesta, teiden kunnosta
4) haksahdin harrasteautoihin tässä välillä, onneksi meni Saksaan uudelle omistajalle ja voi taas keskittyä olennaiseen, eli 2-pyöräisiin.
5) tullut ajettua kuntopyörällä, eli endurolla paljon metsäpolkuja

SP-2 keräsi kuitenkin n. 1000km per kausi ja vuosittain tuli huollettua öljyt+suodatin ja muita määräaikaishuollon kilsoilla tulevia juttuja, lähinnä nesteet ja ilmansuodattimet, sekä etujarrupalat vaihdoin kun alkuperäiset oli loppu. Kuitenkin RSV4:n omistusaikana huomasi, että jotkut osa-alueet on huonossa kunnossa, osin iän ja designin vuoksi, ja osin ihan käytön&kulumisen takia. Vihdoin tänä kesänä sain aikaa, rahaa ja motivaatiota laitettua sivuun ja pystyin laittelemaan Hondaa rauhassa.

RSV4:ssa paremmin oli moni asia ja kaikkea ei vanhaan Hondaan saa mutta esimerkiksi alusta ja jarrut on sellaiset, joita pystyy muokkaamaan ja huoltamaan paremmaksi ja jotenkuten kustannustehokkaasti. Oikeastaan ne mulla olikin ainoat kohteet, joita halusin tutkia tarkemmin.

Taustaa sen verran lyhyesti, että ostin pyörän vuonna 2010 ensimmäiseltä omistajalta Saksassa. Silloin oli n. 11 000km ajettuna ja 12tkm huolto tehtynä. Teetätin 18tkm huollon Saksassa kesällä 2010 kun takapyöränlaakeri alkoi olemaan loppu. Sen jälkeen olen huoltanut itse vuosittain. Syksyisin aina uudet öljyt+suodatin koneeseen, venttiilien tarkastus ajallaan n. 24tkm kohdalla, lisäksi alustan huollatin Motovillellä samoihin aikoihin. Mittarissa nyt 33tkm ja oikeastaan pyörää on tullut ylihuollettua kun mm. öljyt on vaihtunut n. tonnin välein, aina siis kerran vuoteen.

Aloitin ihan perusjutuista ja purin pyörää samalla puhdistaen kaikkea mahdollista, ns strip down and clean. Peräkate tuntuu keräävän pölyä jonkin verran ja putsailin sen täysin sisältä. Ehkä myös jännitteensäädinkin tuulettuu nyt paremmin kun ei ole puolen sentin tomukerrosta jäähdytysrivoissa. Lisäksi tuli pikkuhifistelynä kiillotettua kaikki kateruuvit ja muut kirkkaat metalliosat. Nekin vain ajan saatossa tummuu ja peruspesussa jää vaille huomiota katteiden koloissa. Autosolin Chrom Glans on hyvä tällaiseen ja se kun sattui vielä olemaan valmiiksi tallissa.


Sama homma hyllyssä olleille orkkisvaimentimille, jotka oli menneet säilytykseen vähän nuhjuisina, ensin 50/50-henkinen otos ja lopuksi valmista, sen jälkeen kuplamuoviin ja ylähyllylle.



Katteiden muovisille klipseille elinikä näyttää olevan n. 10 vuotta. Aika moni oli jo kovettunut ja hapertuivat pikkuhiljaa. Ostin niitä puolen tusinaa sekä mm. yhden jarruletkun kiinnikkeen, joka oli lentänyt ilmeisesti ajossa pois. Orkkisosat on melko hintavia ja mm. netistä saisi halvalla mutta aina on kiinteät postikulut todella suolaiset, joten ei markan osista viitsi maksaa 30-50 euron posteja, etenkin kun kaikki menisi kirjekuoressa. Bike Worldista sai kätevästi ja nopeasti suht järkevään hintaan.


Seuraavaksi oli vuorossa jarrut. Vaikka olen nesteet vaihtanut n. kahden vuoden välein, ja etupalatkin n. 1500km sitten, oli aika tehdä jarruille jotain. Koskaan niitä ei ole putsattu kunnolla eikä herkistelty. Mietin jo, että ostaisin teräspunosletkut ja täydellisen re-build-setin tiivisteineen, mutta ajattelin ensin kokeilla mitä voin tehdä nykyosille. Jarruletkut on silmämääräisesti hyvässä kunnossa ja oikeastaan ainoa syy vaihtaa ne, olisi parempi tuntuma. Jarrusatulat otin irti ja pesin kunnolla. Lähtötilanne ja lopputulos:



Huomaa HRC-jarrusatulan riiputinnaru. Samalla huomasin, että molemmissa satuloissa oli yksi mäntä jumissa, tai liikkui todella heikosti. Puhdistus meni seuraavasti:
1) satula irti ja palat, pölysuoja, pinnit tms irti.
2) mietoa fairy-vettä ja hammasharjalla puunaten jokainen kolo. Irto-osat sai lojua pesuvedessä likoamassa. Brake cleaneriä tuli myös käytettyä.
3) varovasti harjaten jarrumännät puhtaaksi. Ensin putsasin näkyvän osan, sitten pieni painaminen jarrukahvasta, jotta männät tulevat ulos, ja taas ulostullut osa puhtaaksi. Älä paina likaista mäntää väkisin sisään, jottei tiivisteet vahingoitu ja lika mene sisään. Lopulta painoin sormilla puhtaita mäntiä sisään ja pumppasin ulos samalla puhdistaen niitä vielä varmuuden vuoksi, tuntui että tiiviste "hikoili" likaa koko ajan. Varo ettei männä pullahda ulos liiallisen kahvan painamisen vuoksi!
4) lopuksi pienellä pensselillä ja silikonirasvalla voitelin männät. Johan herkistyi. Silikonirasva ei vahingoita männän tiivisteitä ja pikemminkin elvyttää niitä.
5) Tässä vaiheessa on kätevä vaihtaa myös nesteet, koska saat puristettua kaikki männät sisään puhtaina, jolloin satulassa on mahdollisimman vähän vanhaa nestettä (en tätäkään aiemmin ollut hoksannut, kiitos vinkkaajalle). Hieman työläs yksin mutta rauhassa kun tekee niin ei läiky nesteet ja on helppo ilmata. Minä vaihdan aina siten, että ensin lääkeruiskulla imaisen nestesäiliön tyhjäksi vanhasta nesteestä, sitten uutta nestettä säiliöön ja pumppaan ne järjestelmän läpi säiliötä välillä täyttäen. Satulan ilmausnippaan letku ja se vanhaan limsapulloon, jonne vanha ja läpivirranut neste menee. Lopuksi ilmaus tai varmistus, ettei ilmaa ole ja ilmanipat kiinni. Tapoja ja laitteita on monia ja tuo on mulle muodostonut helpoksi ja halvaksi tavaksi.
6) irto-osien pesu ja satula kasaan ja kiinni. Pinneihin voi laittaa tipan kuparirasvaa.

Saman tein molemmille etujarrusatuloille sekä takajarruille. Jarrumäntä kiiltää kuin...


Tämän jälkeen huomasin, että onpa pyörä helppo työnnellä tallissa. Selkeästi jarrut siis laahasi aiemmin ja epäilen, että syynä oli molempien etusatuloiden jumittavat männät. Ajaessa jarrutuntuma on kyllä hyvä, ennen oli ehkä vähän puinen, nyt on todella herkkä ja ei laahaa yhtään. Tuollainen puhdistelu ja herkistely on syytä tehdä useamminkin koska on niin helppo ja vaivaton operaatio.

Seuraavaksi oli vuorossa oikeastaan hieman isompi projekti ja tärkein syy miksi aloinkin näpräilemään Hondaa. Nimittäin alusta. Tiesin aina, että se ei ole ihan optimi nykystandardeilla ja lisäksi liian löysä minun painoiselle. Aiemmin huollettaessa (stefat, öljyt jne) ei tehty muutoksia koska oli RSV4 myös ajossa ja ei oikein raaskinut panostaa. Nyt kun ne on tehty niin voi vaan tyhjällä lompsalla paukutella päätä, että olisi kannattanut tehdä heti. Jos vähänkään on ns. pitopyörä, eikä heti myyntiin menevä niin teetätän aina alustan itselle sopivaksi. Ensimmäinen modaus, jonka teen ja jota suosittelen.

Varsinkin keulan toiminta oli ongelma. Vanha videoni keulasta kevyessä katuajossa:


Keula on siis "pohjassa" hydraulistopparia vasten aina kun edes moottorijarruttaa, saatika oikeasti jarruttaa. Syinä tähän on ainakin SP-2:sen Showa-keulassa:
1) liian löysä pääjousi minulle (vakiona n. 10N/mm)
2) liian lyhyt pääjousi, vakiona 250mm
3) liian pitkä top out-jousi, joka syö käytettävää joustomatkaa ja pitää jousituksen lepotilassa lähempänä jouston puoliväliä kuin maksimi ulosjoustoa.

Vaihtoehtoina oli keulan osalta:
1) modata nykyisiä iskareita
2) ostaa uudet sisuskalut, ns cartridge-kitti
3) ostaa uudet iskarit, esim. Öhlins tai K-Tech

Näistä ensimmäinen on siinä hyvä, että saat sellaiset kuin haluat, kaikki osat (lokarin kiinnikkeet, jarrusatulat jne.) sopii edelleen paikoilleen ja on halvin. Toinen olisi varmasti hyvä, muttei tolkuttomasti kalliimpi. Kolmas olisi tolkuttomasti kalliimpi mutta silti geneerinen keula, eli siihenkin saisi samalla hakea ainakin oikeat jouset painolle. Lisäksi kolmannen vaihtoehdon saatavuus on huono.

Asiaa pohdittuani ja netistä lukemalla muiden juttuja menin jo tilamaan jäykemmät jouset. Jousia etsiessä törmäsin aluksi ongelmaan, ettei paljoakaan vaihtoehtoja löydy. Sitten vasta kun hoksasin selvittää jousen mitat (halkaisija ja pituus), alkoi valikoimaa olemaan. Etenkin kun monessa Showan keulassa on samoja jousia pyörämerkkien ja mallien välillä.

Soittelin sitten Motovillelle ja hän sanoi, että liian jäykät ja liian lyhyet, jotka sitten myin pois. Asiaa sitten käytiin läpi ja vein keulan Villelle. Suunnitelmissa oli, että laitetaan sinne hieman pidemmät K-Techin 10.5 N/mm jouset 270mm pitkinä, sekä K-Techin SSK-mäntäsarja. Pidemmät jouset tuovat vähän enemmän tukea tai vastusta koko jouston matkalle eikä välttämättä tarvitse mennä niin jäykkään jouseen. Lisäksi top out-jouset meni vaihtoon, ja sopivasti Öhlinsin uusissa cartridge-kiteissä on samalla ulko- ja sisähalkaisijalla olevat lyhyemmät top out-jouset, joten ne paikoilleen. Alla kuva Öhlins vs OEM top out-jouset:



Lisäksi hydraulistopparit poistettiin, mikä antaa lisää käytettävää joustomatkaa. Keulassa on vielä pohjaanlyöntikumit, joten metalli-metalli pohjaamista ei tule, joskin kumi on aika lyhyt ja kova, joten varmasti lyö käsille jos siihen osuu.

Mäntäsarjaan olisi tarjolla myös SSRK-setti, joka on ns. race-versio. Katusetti eli SSK on hieman edullisempi (muttei merkittävästi) ja tuo enemmän herkkyyttä keulaan ja laajemman säätöalueen alkuperäiseen nähden. Kisaversiossa oli muistaakseni haettu parempia ominaisuuksia keskimutkan käytökseen ja ties mitä, jota en edes ymmärrä kunnolla mitä Motoville asiasta kertoi. Katusetti oli siis mulle ok ja oletettavasti parempi kuin alkuperäisosat.

Keula valmiina ja asennettuna pyörään:



Kuten kuvasta näkyy, joustomatkaa on nyt käytössä ja pohjausmerkki on nilkan yläpuolella oleva musta viiva. Juorurengas vielä auttamaan karkeasti missä mennään maksimisisäänjouston osalta.

Keulastahan tuli sitten lyhyesti sanottuna ns. sick awesome. Nyt on käytettävää joustoa (jos mitataan täysin ulosvedetty keula - pohjannut keula) 127mm, eli hieman enemmän kuin perinteinen 120mm joka on nykyisin standardi. Eli nyt on pelivaraa myös keulan geometrian kanssa. Esijännitys toimii heti ensimmäisesti kierroksesta alkaen, jokainen napsu ja kierros vaikuttaa vaimennuksiin ja niissäkin on pelivaraa laidasta laitaan. Se on sanottava, että vakionakin keulan vaimennuksien säädöt on hyvät, ja jokainen muutos vaikuttaa. Useinhan vakioalustoissa ei välttämättä ole mitään vaikutusta vaikka kuinka monta napsua muuttaa. Lisäksi uudet vaimennukset on hyvät kadulle, mukava, mutta jämäkkä ja herkkä. Vakiona tuntui, että hitaammassa ajossa ja esimerkiksi huonolla tiellä alusta oli todella epämukava ja alkoi toimimaan vasta kovemmassa vauhdissa kun siihen kohdistui enemmän voimaa.

Eniten olen kuitenkin tyytyväinen jousiin. Painaumat saan oppikirja-arvoihin helposti. Nyt ei pohjaa, itseasiassa jää n. 7-8mm käyttämättä mutta hyvä olla pientä pelivaraa kun seuraava liikettä rajoittava on pohjaanlyöntikumi. Ja ennen kaikkea keulassa on käyttökelpoista joustoa. On mukava kun jarrulla saa keulan pidettyä kasassa apexiin asti, voin jarruttaa niin kovaa kuin osaan ja uskallan ja kaikki on jotenkin lineaarista ja kontrolloitavaa. Hieman kuin RSV4:n keula oli, joka tuntui siltä, että sillä ei voi kaatua keulan takia, niin hieno tuntuma ja luotto siihen oli. Ville antoi vielä hyvät vinkit säätöihin niin eipä voisi olla parempi. Pidän keulaputkia vakiokorkeudella yläkolmioissa, joka tarkoittaa, että lepotilassa ja lastattuna kuskilla keula on korkeammalla kuin vakiokuntoisilla iskareilla, mutta taas täydessä sisäänjoustossa about OEM-korkeudella joten ei tule ongelmia esimerkiksi eturenkaan ja katteiden osumisella toisiinsa.

Seuraavaksi takajousitus. Aiemmin olen siis huollattanut vakioiskarin ja oikeastaan vain jäykempää jousta kaipailin. Sitä taasen ei meinnanut mistään löytyä ja olisi pitänyt teetättää ja meni jotenkin hankalaksi. Aloin sitten miettimään kokonaan uutta iskaria ja vaihtoehtoja on laidasta laitaan: Öhlins, K-Tech, Nitron, Bitubo, Mupo, Wilbers... Jälleen googlesta vinkkejä ja Öhlins saa paljon kannatusta, varsinkin USA:ssa ja moni on tietenkin myös mainospuhetta koska dealerit niitä kehuu foorumeilla, joka aina kannattaa pitää mielessä. Myös K-Techin kamat on laadukkaita mutta vähän kalliita. Nitron tekisi iskarin custom-työnä haluttujen parametrien mukaan ja eri ominaisuuksilla ja vielä muutamasta eri versiosta. Bitubo ja Mupo on Italian vaihtoehdot ja niistäkin oli paljon kehuja. Oikeastaan valinta meni aikalailla lompakon mukaan ja mieluiten perusvarma vaihtoehto, johon on huolto-osaamista lähellä, joten Öhlins HO204 tuli kun sopivasti sain sen. Siihen oikea 105N/mm jousi, uudenveroiseen kuntoon ja rokkenroll.


Vakioiskari oli purettaessa hieman vuotava, joten laitoin sen kuntoon, putsaus ja hyllylle talteen. Öhlinsissä on kaikkia hienoja herkkuja kuten hydraulinen esijännityksen säätö (kerran kun kokeilee ei haka-avaimia enää halua käyttää) ja säädettävä pituus. Tehdasasetukset säätimiin ja kiinni. Pikkaisen korotin pituutta, ehkä 1-2mm, jolla kompensoin korkeampaa keulaa (samoin takarengas korottaa perää hieman). Sivuseisontatuki on ehkä vähän lyhkäinen nyt mutta tallissa on aina puupalikka valmiina. Tien päällä saa hieman scoutata sopivaa parkkipaikkaa ja miten päin pyörän pysäköi kaltevalle pinnalle. Tuntui olevan näillä mutusäädöillä aika hyvä ja toimii hyvin keulan kanssa. Kaikkiaan tuli todella tasapainoinen ajettava. Lisäksi perä on nyt sopivan kantava mutta toisaalta pyörä keulii helpommin. Ennen teho meni siihen kun löysä vakiojousi (95N/mm) vain painui kasaan minun alla.

Takajousituksessakin on omat kikkansa. Linkuston suhde on aika progressiivinen, koska Honda on suunnitellut tämän kahdelle eli jos matkustajan kanssa ajat monttuun niin ei varmasti iskari pohjaa. Yksin ajaessa se on vähän haasteellinen kun tietyn rajan jälkeen ei perä enää oikein painu. Yhtenä korjauksena tähän lineaarisempi linkku. Aikoinaan kun SP-1 oli vielä uusinta uutta, teki Moriwaki siihen uuden linkun kisakäyttöön. Ne on todella harvinaisia ja onneksi jossain vaiheessa californialainen Kyle Racing (joka muutenkin rassaa RC51:siä) teki kopion tästä Moriwakin linkusta:


Se on siis alkujaan suunniteltu SP-1:lle, mutta käy myös SP-2:seen. SP-2:n takahaarukka on kuitenkin pidempi ja geometria hieman erilainen, joten ehkä sen täydet hyödyt tulee esille SP-1:ssä.  Lisäksi perän korkeus nousee tuolla jonkin verran. Tarkemmin asiaa puntarointu tässä linkissä. Mulla näyttäisi olevan hieman sopivuusongelmia iskarin ja takahaarukan kanssa, sekä takarenkaan ja alakatteen kanssa koska nykyisellään on ketjuista johtuen lyhyempi akseliväli sekä 190/55 takarengas joka on hieman korkeampi kuin vakio 190/50 rengas, joten en ole tuota vielä laittanut ja ehkä en laitakaan, koska pitäisi muita modauksia tehdä ja tykkään kyllä nykyisellään pyörän ajettavuudesta. Katsotaan josko myyn tuon eteenpäin tai sitten kikkaillaan jotain...

Kaikkiaan nyt pyörä alkaa olemaan sellainen kuin sen olisi aina mulla pitänyt olla. Naureskeltiin, että hieman Superstock-hengessä on muutokset tehty. Toisaalta harmittaa kun ei aiemmin ole jaksanut tai viitsinyt näihin panostaa. Jos omaan pyörään miettii muutoksia alustaan, suosittelen ensin kysymään joltain joka asiasta tietää ja niitä huoltaa, koska sitä kautta saa suoraan tietoa ja itse ei ehkä osaa miettiä kaikkia aspekteja joten ei sitten tule hankittua vääri tai turhia osia.

Seuraavaksi jahka tässä saa ajokauden loppuun, pitää vaihtaa perinteisesti öljyt+suodatin sekä jäähdytysnesteet. Lisäksi uusia villat äänenvaimentimiin kun ääni on jo muuttunut jotenkin huonommaksi kun villat on ilmeisesti palaneet loppuun. Ja tuntuu muillakin menevän muutaman kymmenen tonnin välein villoja näissä.