Imatranajot 2018 kuvina

Jovvain pieni kuvareportaasi Imatralta.

Supersporteissa tapahtui heti ensimmäisellä kierroksella:

Kuski ok.

Voittajan oli helppo hymyillä kun oli seppeleitä pilttuu täynnä.

Kallio oli tuonut kunnon kalustoa paikalle:

Kun kanki kurkkii ulos:

Penz13-tiimi oli taas tullut kunnon arsenaalilla paikalle, Jessopp ja Webb ehkä kovimmat nimimiehet:

Superbikeissa parasta on katsoa Lehmuskujalla koska vauhti:

Alustan säädöt on Penzin Bemareissa kohdillaan:

Webb ei malttanut olla pois täydeltä kaasulta edes pilttuussa:

Jessoppin full factory kalustohuolto:

Hienoa nähdä myös 2-tahtilaitteita ja Henrik Voit oli tuonut upean RSW250 Aprilian. Hänellä myös Moto2-pyörä supersporteissa. Ei noita GP-tason vehkeitä aina näe...

Valokuvia Alastarosta

Kävin ottamassa useamman sataa kuvaa Motorgin ratapäivillä Alastarossa. Kuvat suoraan kamerasta ja melko löysällä seulalla, jotta tulisi mahdollisimman monesta kuskista kuvia.

Linkki kuviin.

Arai RX-7V kokemuksia

Arain huippumalli RX-7V on ollut kaupoissa nyt muutaman vuoden ja tässä hieman kokemuksia kypärästä. Netissä on vaikka kuinka paljon videoita ja arvosteluja, en käy samoja juttuja läpi mutta ainakin nämä kaksi videota kannattaa katsoa, jotta saa käsityksen kypärän hienoista ja ehkä monimutkaisistakin ominaisuuksista (USA:ssa sama kypärä on nimellä Corsair X):

Kypärän ostaessa laatikossa on kypärähuppu, kypärä, ohjekirjat, tarroja, työkalu ja silikonivoidetta visiirimekanismille. Mukana on vain yksi visiiri ja siihen pinlock-kalvo.

Ulkomuodoltaan kypärä on hyvin araimainen, ja äkkiseltään näyttää samalta kuin aiempi huippumalli RX-7GP. Lisäksi siluetti ja visiirin muoto on perinteisen oloinen. Jo kaukaa näkee että tuo on Arai. Uusi RX-7V on kuitenkin hieman eri muotoinen ja päälaen tuuletussysteemit on erilaiset, ja ehkäpä tärkeimpänä visiirisysteemi (VAS Max Vision) on täysin uusi ja paranneltu.

Visiirin vaihto on perinteisesti ollut Araissa aika työläs jos vertaa muihin esim. HJC:n tai AGV:n kypäriin. Ennen piti irroitella poskipalat, varoa ettei ne tipu käsistä, visiirimekanismi oli vähän hankala jne. RX-7V:ssä systeemi on jo parempi, poskipalat pysyy paikoillaan pienten pidikkeiden avulla ja visiirin irroitus on looginen, joskin silti hieman työläs. Visiirin sulkeminen ja avaaminen on myös alkuun hieman outo, mutta kun lukee ohjeet ja opettelee sen, on systeemi oikeastaan aika hyvä ja toimintavarma, eli tiedät koska visiiri on kiinni varmasti ja pysyy myös kiinni. Avaus tapahtuu ensin nostamalla pientä liipaisinta, joka avaa visiirin ns. tuuletusasentoon, eli se on vielä kiinni, mutta hieman auki reunoilta. Sen jälkeen visiiriä nostetaan vasemman puolen ulokkeesta, jolloin se aukeaa tuosta liipaisin systeemistä. Kiinni sama toisinpäin, eli ensin visiiri menee tuuletusmoodiin lähes kiinni, ja viimeinen napsu kiinni vielä visiirin vasemmasta reunasta painaen, jolloin se tiivistyy todella hyvin kypärään koska visiirimekanismi ei vain laske alas, vaan vetäytyy taaksepäin.

Visiiri muuten on todella hyvä. laadukas ilman taittoharhoja tai muita virheitä ja näkyvyys on laaja ja hyvä. Oikeastaan uudempien AGV Corsa ja Pista GP kypärien ohella kerrankin kypärä josta näkee hyvin eteenpäin täysin kisa-asennossa leuka tankissa. Visiirin ylälaidassa on kulmakarvojen lähettyvillä tuuletusaukot, jotka näkyvät näkökentässä, mutta eivät minusta häiritse. Toki ilman niitä näkökenttä olisi parempi. Lisäksi kypärästä näkee hyvin sivulle ja päätä kääntäessä esim. kaistanvaihdossa on todella hyvä näkyvyys takaviistoon. Pinlock-kalvo on iso ja sen reunat ei ole näkökentässä, joten nyt ainakin omalla kohdalla ensimmäistä kertaa on käytössä pinlock, joka ei haittaa näkyvyyttä. Ja visiiri pysyy aina kirkkaana eikä hengitysilma höyrystä sitä.

Tuuletus on erinomainen ja sitä voi säätää monella tapaa. Edessä on leukaosan tuuletussäädin joka voi olla kiinni, puoliksi auki tai kokonaan auki. Puoliksi aukinainen asento kääntää ilmavirran visiirin sisäosaan, ja kokonaan auki puhaltaa suoraan suulle. Tykkään varsinkin puoliksi aukinaisesta asennosta, koska siinä ilma vaihtuu ehkä paremmin suun edessä ja kasvoilla. Jotenkin tuonkin suunnittelu ja yli-insinöröinti on vaan niin Araita ja toistuu kypärässä monessa kohtaa.

Otsan seudulla on yksi keskituuletus ja kaksi sivuilla, sekä visiirin läpi tulevat tuuletusaukot. Näillä saa päänseudun ilmavirran kohdilleen. Lisäksi takana on ylhäällä kaksi säädettävää poistoaukkoa ja korvien takana kaksi kiinteää poistoaukkoa ja niskassa vielä yksi. Lisäksi takaosassa on tuttu säädettävä spoileri ilmavirtoja ohjaamaan.

Sisusta on normaalia nopeasti kuivuvaa teknistä materiaalia. Hienous on kuitenkin säädettävissä pehmusteissa, joita voi säätää eri asentoihin koko pehmustinosaa siirtämällä kiinnitysten avulla tai lisäämällä ja poistamalla yksittäisiä pehmustin paloja, joilla saa kustomoitua istuvuuden. Lisäksi korvien kohdalla on tilaa kuulokkeille tai kypäräpuhelimelle. Leuan alla on lisäksi kaksi erilaista tuulisuojaa tai spoileria: on normaali leukaverho ja sen alla vielä liikkuva leukasuoja tai -ohjain. Ilmeisesti aivan ensimmäisissä malleissa leukaverho oli erilainen tai puuttui, koska ainakin omassa kypärässä siitä on maininta, että kyseessä on päivitetty versio.

Turvallisuus on varmasti huippuluokkaa, en ole testannut, mutta mitä lueskelee testejä ja katsoo Arain promo/propaganda-videoita niin en ainakaan osaa sanoa vastaan. Pyöreä muoto ei tartu mihinkään kiinni liukuessa asfaltilla ja kaikki ulkopuoliset osat on suunniteltu irtoamaan, jottei ne haukkaa kiinni vaikka kanttikiveen. Hihnassa on tuttu tupla-D lukitus.

Värityksiä on laidasta laitaan retro-Doohaneista special edition-malleihin eri pyörä merkeille. Varmasti kaikille jotain. Hinnat on näissä aika suolaiset, tai oli uutena ensimmäisenä vuonna, mutta nyt on jo tarjouksia puoleen hintaan mm ebaystä kun saksalaiset ja brittiläiset liikkeet myy varastoa pois. Mutta on myös ovh-hintaa laajasti.

Käytössä kypärästä en keksi huonoa sanottavaa. Ajaessa se on todella vakaa, pahempikaan pyörteily katteista ei haittaa ja aerodynamiikka selkeästi pitää kypärän suorassa. Jos päätä kääntää niin huomaa kuinka kypärä haluaisi suoristaa itsensä. Ehkä takaspoileri tekee tämän? Minusta tämä on hyvä seikka koska kypärää on aika kevyt ja helppo pitää, Arai puhuukin ns. all day comfortista, eli kypärä voisi olla päässä koko päivän ajaessa. RX-7V on hieman painavampi kuin muut kypärät (n. 150-200g) mutta en käytössä koe sitä ongelmana, koska se on niin vakaa päässä että niska ei rasitu pitämällä kypärää paikoillaan. Näkyvyys on hyvä ja ilma kiertää. Melu on kuitenkin yksi asia joka on ehkä pyöräkohtainen, mutta myös kuskikohtainen. Ajan aina tulpat korvissa, joten kaikki kypärät on enemmän tai vähemmän hiljaisia. Ilman tulppia RX-7V kuitenkin hieman viheltää ilmeisesti poskipaloista johtuen, tulpilla tätä ei kuule. Samoin ilman tulppia kuuluu selkeää jumputtavaa turbulenssiääntä, hieman kuin avonainen auton ikkuna moottoritiellä, mutta en tiedä johtuuko se minusta, pyörästä vai kypärästä. RX-7V on kuitenkin kisakypärä, jossa melu ei ole prioriteetti, joten se on syytä muistaa.

Yksi asia mistä myös pidän on laadun tuntu kaikessa ja tavallaan kokemuksena koko kypärä kaikkine oheistarvikkeineen on arvokas. Kaikki osat sopivat hienosti paikoilleen, ne ovat laadukkaan ja kestävän oloisia. Lisäksi ohjekirjat ovat tasokkaat ja myös suomeksi oikein kirjoitettu eikä kömpelösti käännetty, selkeät kuvien kanssa ja käy läpi kaikki kypärän huollosta, purkamisesta ja käytöstä. Ainakin itse koin, että kun kerrankin lukee ohjeet, saa kypärän käytöstä enemmän ja oppii myös hieman alkuun hankalat systeemit. Muistan esim. kun joskus sovittelin kypärää messuilla niin en saanut visiriiä auki. Read the f*cking manual!

Yhteenvetona voisin todeta, että ylivoimaisesti mukavin ja paras kypärä mitä minulla on ollut. Ok en ole omistanut vastaavia huippukypäriä AGV:ltä, Shoeilta tai Schubertilta, joten on varmasti muitakin hyviä kauppojen hyllyillä. Ja lisäksi istuvuus on aina henkilökohtainen, joten jos tämä ei sovi päähän niin älä osta. Mutta jos sopii niin annan täydet suositukset, kunhan tiedostat muutamat alkuun monimutkaiset ratkaisut. Lisäksi nyt hinta-laatu on parempi kun RX-7V:n saa muullakin hinnalla kuin sillä tonnin ovh:lla. Siihen hintaan en tällaista raski ostaa. Todennäköisesti 2-3 vuoden sisällä Arailta tulee uusi malli, joten silloin näitä voi saada vieläkin halvemmalla, toki taas uusi on parempi/hienompi/haluttavampi sillä hetkellä.

Päitsi 2018 kuvia

Kuvia 2018 Päijänneajosta ET24:lta. Alla pari poimintaa, kaikki kuvat tämän linkin takaa. Linkissä kuvat sellaisenaan kamerasta. Jos haluat jonkun tietyn kuvan alkuperäisen tiedoston niin laita kommenttia postauksen alle.

MV Agusta factory tour

Talvilomalla tuli pyörähdettyä Comon alueella ja läheisessä Varesen kaupungissa sijaitsee MV Agustan tehdas idyllisesti Lago di Varesen rannalla. Varese sijaitsee n. 40km päässä Comon kaupungista länteen, samoin Milanon Malpensan lentokenttä on n. 40km päässä etelässä. Täten Varese on hyvä paikka tehdaskäynnille ihan normaalin pohjois-Italian loman ohessa. Majoituimme  Palace Grand Hotel Varesesssa, joka ainakin vielä muutama vuosi sitten oli Castiglionin perheen omistuksessa, joka myös omistaa osan MV Agustasta. Hotellille täysi 5/5 suositus.

Tehdas sijaitsee Schirannan kylässä Varesessa, keskustan eteläpuolella ja n. 5km hotellistamme. Alue on normaalia asustusaluetta, jonka perällä rantamaisemassa sijaitsee tehdas. Risteyksessä on vain pieni kyltti tehtaan merkiksi:

Tästä pari sataa metriä eteenpäin ja ensiksi on vastassa työntekijöiden parkkialue ja sen jälkeen tehtaan portit:

Tulin portille aamulla kymmenen aikoihin ja kohta vastaan kävelikin vartija ja kyseli aikeitani. Tiedustelin, että onko heillä jotain vierailija-aluetta, museota tms ja ei kuulemma ole. Kysyin sitten tehdaskierrosta ja yllätyin kun hän vastasi, että on se mahdollista, pieni hetki. Vartija siitä soittamaan, että onko kukaan englannin kieltä puhuva työntekijä vapaana ja aluksi tuntui aika nihkeältä koska normaalisti he antavat useamman tunnin kestävän kierroksen ja siihen ei ollut aikaa, koska heillä on tulossa isompi ryhmä puolilta päivin. Kerroin, että kyllä lyhyempikin kierros riittää ja se sopi myös heille.

Sen jälkeen vartijan kanssa mentiin pääovesta sisään aulaan, lyhyt info mitä saa kierroksella tehdä ja miten käyttäydytään, sekä allekirjoitetaan lomake vastuiden ja muiden osalta. Valokuvaaminen on kiellettyä. Kun täyttelelen lomaketta, kuuntelin kun vartijat ottivat vastaan Magneti Marellin inssejä, jotka tulivat käymään tehtaalla, olisiko businekset kesken vai mitä mutta sinne tulivat ja lähtivät jonkun työntekijän kanssa toimistotiloihin. Samalla minua vastaan tulikin n. kolmikymppinen Simone, joka puhui hyvää englantia ja lähti näyttämään minulle tehdasta. On kyllä pakko arvostaa italialaisten mentaliteettia ja asennetta näissä. Perusjamppa tulee kylmiltään tehtaan portille ja MV Agustan henkilökunta tekee kaikkensa, että saadaan aikataulut sopimaan ja mahdollistetaan kierros yhdelle turistille!

Aluksi Simone kertoo yleisesti tehtaasta, heillä on 178 työntekijää (ymmärsin että tehtaalla pyöriä kasaamassa) ja kaikki ovat italialaisia. Viime vuonna rahoituskuviot oli hieman auki ja tehdaskin oli kiinni välillä. Nyt kuitenkin on taas raha-asiat paremmalla mallilla ja homma pyörii normaalisti. Pyöriä tehdään kahdessa tuotantolinjassa käsin ja pyöriä valmistuu n. 50kpl päivässä. Kierros alkaa supermarketiksi sanotusta hallista, jossa on hyllyjä toisensa perään täynnä osia ja osakokonaisuuksia: valoja, mittaristoja, kilpitelineitä, etuiskareita, satuloita, tankkeja, jarruosia jne. Tankit ja katteet on maalattu tehtaalla valmiiksi. Osat on koodattu laatikoihin ja laitteet neuovat missä järjestyksessä kukin osa otetaan ja ennen kaikkea mikä osa. Teknikko keräilee hyllystä aina yhteen pyörään tarvittavat osat kärryyn ja työntelee sitä eteenpäin seuraavaan halliin.

Siellä odottaa rungot ja takahaarukat, jotka otetaan mukaan sekä moottori ja muut isommat osat kuten renkaat ja vanteet, joiden siirtelyä avustaa erilaiset nostolaitteet. Rungot on hitsattu ja maalattu valmiiksi viereisissä työtiloissa. Moottorit on myös osina tässä hallissa erillisessä tilassa, yllätyin kuinka paljon osia ja työtä tehdään tehtaan sisällä, luonnollisesti pieniä osia kuten laakereita ja muuta tulee alihankkijoilta, mutta lähes kaikki muu tehdään itse tehtaalla. Teknikot kokoaa moottorit, sekä ne ajetaan testipenkissä, jotta varmistetaan oikea suorituskyky ja ongelmia ei esiinny. Kasaus ja kaikki vaiheet tapahtuu edelleen käsin, tosin osa työkaluista näytti olevan robotisoituja, eli momentit ja kiinnitysjärjestykset hallinnoi tietokone, jota ihminen liikutteli ohjeiden mukaan. Joissain kohdin taas mentiin ihan manuaalisesti mutterinvääntimellä. Öljyt ja nesteet tuli katosta roikkuvista letkuista ja määrämittaisina erinä. Hyllyissä oli riveittäin sylinterilohkoja, kansia, mäntiä, kiertokankeja jne. Näitä osia tutkittiin lähemmin ja sain nostella mm. sylinterikansia, jotka oli viimeistelty kasausta varten.

Kasattu moottori ja runko liitetään yhteen jommalla kummalla tuotantolinjalla, jolloin pyörä "syntyy", ja sen ympärille aletaan kasaamaan muita osia. Tuotantolinjat konfiguroidaan aina mallien mukaan, ja tällä hetkellä niillä tehtiin vain F3 Brutalea ja Dragsteria. Erilaisia työpisteitä näytti olevan puolen tusinaa ja linjan päästä pullahtaa valmis pyörä ulos. Linjoista oli nyt käytössä vain yksi ja jokainen teknikko tekee aina pienen kokonaisuuden kasaamisesta, esimerkiksi kiinnittää kaikki sähkölaitteet tai etu- ja takahaarukaan renkaineen. Työ näytti etenevän aika verkkaisesti ja moni työntekijä moikkaili iloisesti kun kiertelimme työpisteiden lomassa.

Lopulta valmis pyörä viedään jompaan kumpaan kahdesta testihuoneesta, joka on käytännössä dynopenkki, jossa ajetaan pyörä sisään tarkassa testisyklissä ja varmistetaan että kaikki toiminnot kuten valot, instrumentit, katkaisimet ja tietenkin moottori sekä vaihteisto toimii. Dynohuoneet on hienoja, luonnollisesti äänieristettyjä ja tuuletettuja koppeja, joissa teknikko oli juuri testaamassa valmistunutta F3 Brutalea. Testejä on kaksi kappaletta, ensin homologointitesti, jossa katsotaan, että valot, vilkut, äänet ja päästöt on vaatimusten mukaiset aina sen maan/alueen mukaan jonne pyörä on menossa. Toisessa huoneessa tehdään tekninen testaus, jossa testisykli kestää parisen kymmentä minuuttia ja ajetaan vaihtelevin kierroksin sekä rajoittimelle jokaisella vaihteella. Dyno näytti koko ajan näytölle dataa mm. moottorin kierrosluku, teho, lämpötilat, paineet jne. Kiinnitin huomiota, että pyörän alle oli laitettu nesteen keräimet ja ainakin jäähdytysnestettä tuli hieman ylivuotoletkusta. Kysyin tässä vaiheessa, että nollataanko matkamittari testin jälkeen, koska aika pitkään he ajoivat niin Simone sanoi, että lopuksi elektroniikka vielä testataan testerillä ja kun kaikki arvot on testistä ok, järjestelmä nollataan, joten km-lukema on nolla ja ecun muisti tyhjä. Mikäli lopputesteissä olisi virheitä tai esimerkiksi teholukema ei täyty, pyörä palaa takaisin linjalle tutkittavaksi.

Valmiit pyörät tulevat viimeiseen halliin, jossa pyörät muovitetaan erilaisilla suojamuoveilla paukkausta varten. Jokaisessa pyörässä on myös oma ID-kortti, jossa on tietysti malli, vin-koodi, maa johon pyörä lähetetään jne. Näitä valmiita pyöriä oli hallissa ehkä 100-150. Kysyin, että saako täällä ottaa kuvia koska pyörät ovat valmiita ja niille ei tehdä mitään mutta ainoastaan sai ottaa kuvia niistä, jotka oli jo ajokunnossa ilman muoveja:

Tästä hallista pyörät sitten pakataan puisiin rahtilaatikoihin, joita odotteli ulkopuolella tehtaan järven puoleisella seinustalla ja lähetetään kohdemaahan myyjäliikkeisiin. Kysyin, että voiko asiakas noutaa tehtaalta pyörän niin ei kuulemma ole mahdollista ja he asioivat aina vain myyjäliikkeen kautta. Pihan toisella puolella oli vielä R&D keskus, jonne ei ollut asiaa. Kertoi, että siellä suunnitellaan ja testataan tulevia pyörämalleja, lisäksi he tekevät paljon testiä läheisen Venegonon lentokentälle tehdyllä radalla, jota he vuokraavat. Sisäpihalla oli myös johtoportaan autot parkissa ja hauskana yksityiskohtana kaikki 911 GT3 Porschet, AMG Mersut jne oli Sveitsin kilvissä, onhan raja vain puolen tunnin päässä ja ilmeisesti verotussyistä taktikoivat näin, koska Sveitsissä verotetaan kevyesti Sveitsin ulkopuolella syntyvää ansiotuloa.

Lopuksi vielä juttelimme yleisesti moottoripyöristä ja muutenkin. Simone myös kertoi, että heille tehdaskierrokset ovat tärkeä osa pr-työtä ja toivottavat vierailijat tervetulleiksi. Kerroinkin, että tuskin olen ostamassa uutta MV Agustaa ihan heti ja heille se oli täysin ok. Sanoikin, että todennäköisesti kerrot tästä kaikille ja muutenkin tehdasvierailut lisää brändin tunnettavuutta ja sen avulla viestitään paljon potentiaalisille asiakkaille.

Tehtaasta on lyhyt video MV Agustan sivuilla. Videon näkee suoraan myös vimeossa. Kannattaa myös seurata MV Agustaa Instagramissa, sinne tulee aina tasaisin ajoin kuvia tehtaalta.

Kaiken kaikkiaan tehdaskierros on erittäin hieno ja mielenkiintoinen, vaikkei olisikaan MV Agustan fani tai omistaja. On hienoa nähdä miten yksinkertaisesti moottoripyörä lopulta tehdään ja millaisin työkaluin ja metodein ne valmistuvat. Lisäksi tehtaan asenne on niin mahtava ja ystävällinen vierailijaa kohtaan, jotta tehtaalla on helppo olla. En kertaakaan tuntenut oloani epämukavaksi tai sellaiseksi etten kuulu sinne. Tietenkin rajoituksia on ja pitää seurata opasta mutta kaikki eteni italialaisen rennolla ja hyvällä tavalla.

Motorcycle Art.

MP18 kuvia

Ohessa muutamia kuvia MP18 moottoripyörämessuilta.